Neuvoja 18-vuotiaalle Annille
Trendi haastoi bloggaajat miettimään, millaisia neuvoja voisi antaa kymmenen vuotta nuoremmalle itselleen. No, siinäpä olikin miettimistä. (Ja edelleen mietin, miten tämä liittyy blogini aiherajaukseen liikuntaan. No ei mitenkään, enkä tämän kuilun päälle saa edes rakenneltua aasinsiltaa. Toivottavasti teitä ei häiritse tämä rönsyily. Skippaa ihan hyvällä omallatunnolla, jos häiritsee.)
Tältä minä näytin eräänä päivänä vuonna 2006 – eli ihan samalta kuin nytkin!
Löysin hyllystä ystäväkirjan kesältä 2006. Silloin olin Tanskassa kansainvälisellä Lions-nuorisoleirillä, ja keräsin tapaamani ihmiset talteen ystäväkirjaan. Nostalgiatripin alkuun pääsin hienosti lukemalla itse täyttämäni aukeaman, joka oli liikuttavan söötisti skarpattua englantia. Vastaukset olivat pelottavan samanlaisia, kuin mitä olisivat nyt. Paljastan teille muutaman. (Silloisen käytännön sanelemana kysymykset tanskaksi – ei hätää, kyllä te ymmärrätte – ja vastaukset englanniksi.)
Navn: Anni Sarasti
Kaebenavn: Pupsu (?!)
E-Mail: maustekurkku12@hotmail.com (????!!!!!)
Jeg er fan af: I would be a fan of The Doors if it still existed. Mostly I’m fan of people who are making their dreams come true. (Eikö hajonneita bändejä ja kuolleita artisteja voi fanittaa? Ehkä se oli noloa vuonna 2006. Tai sitten halusin paukaista henkseleitä ja kertoa lukijalle että daa, kyllä mä tiedän että Doorsia ei enää ole mutta koska oon coolisti vähän erilainen 18-vuotias niin diggaan sitä silti. Ja kaiken cooliuden perään siitä vielä eteerinen runotyttösilaus, noin.)
Den sejeste film/TV-serie: American Beauty, Memento, Fight Club, Mulholland Drive, Six Feet Under. (Nämä aika lailla samat vastaisin varmaan vieläkin, eli sielullista kehitystä 0% kymmenessä vuodessa.)
Mine hobbies: Music, writing (Hassua, että kymmenessä vuodessa ympyrä on sulkeutunut niin, että tämä listaus kuvaa harrastamistani tälläkin hetkellä aika hyvin; kunhan vain lisää tuohon vähän itseironista liikuntaa.)
Min livret: Pasta carbonara (Juu. Tätä söin just tiistaina.)
Det vil jeg vaere: Something connected with literature (Jaa! Tätä vaihetta en muistanukaan. Kestiköhän se pitkään?)
Min allerstorste onske: To lead a full life and find the happiness no matter what happens. (Syvällistä! Niin kaunista! Ja itse asiassa… totta edelleen.)
No, mennäänpä sitten itse neuvoihin. Matkin Start Living Your Best Life -blogin Elisaa ja kirjoitin kirjeen, se tuntui luontevimmalta.
Moi 18-vuotias Anni,
pyytämättäsi saat nyt neuvoja kymmenen vuotta vanhemmalta itseltäsi. Mikäli yhtään muistan, millainen olet, et kauheasti ilahdu siitä, että sinua neuvotaan. Ei se mitään, jatka samaan malliin vaan. Yritän pitää neuvot yleisluontoisina, ja mahdollisimman vähän kieltää sinua tekemästä mitään, sillä aika hyvin sä oot vetäny. Välillä vähän suuremmilla pensseleillä ja huti kanvaasista, mutta se on just hyvä niin.
Ensimmäinen neuvoni on, että älä kauheasti murehdi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Et nimittäin ikinä arvaisi, missä olet kymmenen vuoden päästä. Et IKINÄ. Et myöskään saisi arvattua puoliakaan reitin etapeista oikein. Iloksesi voin kertoa, että olen onnellinen nytkin. Ja olen edelleen rohkeasti uskaltanut tehdä isoja ja raskaitakin valintoja, jotka tekevät onnelliseksi – ainakin heti sitten, kun olen hahmottanut, mitä ne valinnat ovat.
Vaikka opiskelut, piirit, unelmat ja muutkin tuulet ovat ehtineet muuttua jo moneen kertaan, oon aika lailla samanlainen kuin sä yhä. Siksi neuvoisin, että sompaile vähemmän sen kanssa, miksi kuvittelet, että sinun tulisi muuttua tai mitä kuvittelet, että sinun halutaan olevan; et kuitenkaan muutu pohjimmiltaan miksikään muuksi, eikä tarvitsekaan. Maailma järjestää sinut ihan kivaan suuntaan lopulta, ei hätää. Tosin ei se sompailukaan pahasti haittaa. Pitäähän kaikkia karkkeja maistaa, että osaa valita lempparinsa.
Oikeastaan tuntuu siltä, että sinä voisit neuvoa minua olemaan yhtä ennakkoluuloton, huoleton ja varma siitä, että maailmalla on jotain vähintään galaktista sun varalle. Tai oikeastaan, äläpä neuvokaan. Mua alkoi hengästyttää ajatuskin siitä, että pitäisi taas olla niin suureellisen kunnianhimoinen ja sydän vereslihalla. Tämmösenä keskinkertaisena kyynikkona on aika hyvä nyt.
Ai niin, yksi juttu vielä tosiaan: mietipä vielä tarkkaan sitä pussailemista sen yhden tyypin kanssa sitten loppukesästä. Tai oikeastaan, äläpä mietikään. Sehän on ihan hyvä tarina.
Rakastan sua vaikka ootkin vähän nolo. Rakasta säkin sua.
Terveisin Anni, 28 v.