Oma kehu haisee kun oma hiki haisee
Oman suoritustason paraneminen on ehkä se juttu, joka mut koukutti cross trainingiin. On ollut siistiä, miten kehitys on ollut…
a) alussa nopeaa, näin ollen kovin palkitsevaa
b) vaivihkaista! Yksi liike kehittää toistakin
c) mitattavaa. Suuremmilla painoilla, enemmän toistoja, lisää kierroksia, nopeammin, korkeammalle.
Onneksi tämä urheilullisuus on niin uutta, että osaan olla fiiliksissä kaikesta pienestä ja välillä vähän syyttäkin! Päätin kaiken varalta kuitenkin jo alkuunsa, etten ota kehittymisestä paineita. Saa nähdä miten käy – voiko asioita ylipäätään ottaa tosissaan ilman paineita? Menetänkö motivaationi heti, jos tuloskäyrän mäki loivenee tai – jaiks – vaihtaa suuntaansa?
Siitä viis, paraniko tulos eiliseen verrattuna, minä pyrin kehumaan itseäni kovasti jo siitä, että ylipäätään saan lähdettyä, vaikka treeni olisi minkälaista lönkyttelyä. Jos vedän itseni ihan piippuun, kehun kahta kauheammin. Jos opin jotakin uutta tai saan lisättyä painoja, ylistän. Tässäpä teille muillekin printattavaksi mitaleita päivien treeneistä. Monena päivänä olen voittanut useamman:
Joogatunneilta lainatusti: Muista kiittää itseäsi siitä, että rasitit kehoasi. Kehosi kiittää.
PS. Nyt AnniFitnessin löytää myös Bloglovinista! Huraa!
Seuraa mua Bloglovinissa klikkailemalla tästä!