”Koululiikuntatraumoja” on AnniFitness-blogin kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa pohditaan, ovatko peruskoulun liikuntatunnit syynä sihen, että urheiluinto on ollut vuosikymmenen kateissa. Traumoja kohdataan YouTube-videoilla laji lajilta.

Traumatisoitui: Vuonna 2002, ja ehkä myös -03 ja -04 (en ihan tarkkaan muista)
Mistä: Yläasteen koululiikunnassa teetetystä Cooperin testistä
Miten silloin meni? Muisteli juokseneensa 2100 metriä (ennen kuin yritti uudestaan 14 vuotta myöhemmin ja totesi että ei oo voinu olla niin paljon). Sattui, kivisti, inhotti. Leimasi itsensä huonoksi liikunnassa, kun oli niin hankalaa.

Valmistautuminen:
Ensin rekrytoin av-tiimin (kaverini) kuvaamaan koko spektaakkelin. Itse urheiluosuuteen valmistauduin käymällä samalla viikolla kaksi kertaa lyhyellä juoksulenkillä.
 

Olosuhteet:
Saapuessamme eläintarhan kentälle satoi kaatamalla. Lämmittelyt tehtiin siitä huolimatta, sillä eihän se ole urheilua eikä mittään jos ei ole myrskytuulta ja tulvaa. Itse suorituksen ajan paistoi aurinko.

Tavoite:
Lämmittelykierros meni helpon tuntuisesti vähän päälle kahdessa minuutissa, joten totesin vailla mitään arviointikykyä, että kyllä nyt lähdetään tavoittelemaan 2400 metriä.

Itse suoritus:
Ensimmäinen varsinainen kierros meni kevyen tuntuisesti. Aika oli 2:10. Kuvittelin kiristäneeni tahtia toiselle kierrokselle, mutta sen aika oli muutaman sekunnin marginaalilla sama.

Samoin kolmannen.

Ja neljännen.

Viides kierros meni kahteen minuuttiin. Pidensin askelta vielä enemmän, juoksin niin kovaa kuin pystyin. Tulos oli 2230 m. 

Suorituksen jälkipuinti:
Tuloshan ei vastannut tavoitetta sitten ollenkaan. Laskeskeltuani ymmärsin, että neljännellä ja viidennellä kierroksella oli aikaa jäljellä enää neljäsosa. Siinä vaiheessa merkittävä kiriminen ei ole enää mahdollista – loppukirin osuus tuloksesta oli vain n. 30 metriä. Sen sijaan, jos olisin saanut itsestäni irti vajaa kymmenen prosenttia enemmän koko kahdentoista minuutin matkan ajan, ei olisi loppukiriä tarvinnut edes tehdä.

Sijoituin toiseksi sarjassani, meitä kilpailijoita oli yksi! (Kuva: Ville)
 

Lopputulema: Menen juoksemaan saman matkan taas ensi perjantaina, sillä miellän kokeneeni strategisen häviön.
Trauman tila: Maastoutunut maanissävytteisen kunnianhimon lomaan. Trauman syntyyn lienee vaikuttanut asianomaisen silloinen asenne. Ehkä jopa enemmän kuin itse testi.

 https://www.youtube.com/embed/Rm-XK-4Iaec

 Sarjan seuraavassa jaksossa heinäkuussa suunnistetaan. Pysy kanavalla!