Salilla itsensä hemmottelun alkeet
Kaveri kertoi taannoin hankkineensa salikortin sellaisen vähän vähemmän liikunnallisen aikakauden jälkeen. Salilla on kuulemma tullut käytyä ihan mukavasti, eli hyvä hankinta on ollut. Tämä samainen kaveri sanoi samassa keskustelussa jotakin mielettömän viisasta, nimittäin, että
hän suhtautuu jokaiseen salilla käyntiin hemmotteluna, ikään kuin ylellisenä ja ikiomana minä-aikana.
Onko mahtavampaa kuultu!
Minun ylellistä, kellotonta minä-aikaani pötkötellen rannassa kesken lenkin.
Tämä kaveri sanoi esimerkiksi, että hänellä on salikassissaan sellaiset vähän paremmat, ihanan tuoksuiset pesuaineet. Ja napeissa parasta mahdollista musiikkia. Salimotivaatiota haeskellessani tätä tuli pohdittua, ja keksin vaikka miten paljon keinoja tehdä liikuntasuorituksesta hemmottelua:
Palkitsen itseni pitkällä, lämpimällä suihkulla ja saunalla. Tai menen treenin jälkeen johonkin lobotomisen ihanaan lämpö-yin-joogaan pötköttelemään kynttilöiden äärelle tunteita herättämättömän muzakin tahtiin tunniksi. Ja sitten annan itselleni luvan treenien jälkeen katsoa kolme jaksoa jotakin aivotonta kuonaa telkkarista.
Jos en musiikkia, treenin tai alkulämpän aikana saatan kuunnella jotakin sairaan hauskaa podcastia, tai jännää äänikirjaa.
Usein treenin jälkeen annan itselleni luvan johonkin kivaan herkkuun, minkä ei välttämättä aina tarvitse olla pizza (mutta minkä on hyvä olla pizza). Hyvä vaihtoehto (tai lisä) pizzalle on vaikka valkoviini. Tai sitten herkkumunakas, kimpale lihahyytelöä, nakkivarras, sosekeitto tai tiivistemehu, ihan mikä sinut vain saa liikkeelle.
Laitan ennen treenejä ja treenien jälkeen päälle ihanan pehmeän fleece-huppariunelman, joka tuntuu iholla siltä, kuin sukeltaisi halinallepilveen.
Tietysti voi ja kannattaa liikkua hienoissa maisemissa, jos sellaisia on teillä tiettyvillä.
Ja loistavassa seurassa.
Esimerkiksi tänään salin jälkeen tein ihan hemmottelun merkeissä hiusnaamion. Ja kasvokuorinnan. Näin:
Kasvokuorinnan tein itse sekoitetulla kookosöljy-kahvi-sössöllä, en niinkään siksi, ettäkö se olisi jotenkin ihonhoidollisesti hyvä ratkaisu (päinvastoin, sama olisi rapsuttaa naamaa hiekoitussoralla), vaan siksi, että olen kauneudenhoidon suhteen aika laiska, tosi nuuka ja melko luova. Hiusnaamion tein kookosöljyllä. Tässä vielä ohje siihen: 1. laita kookosöljyä tukkaan 2. pese kookosöljy tukasta pois, vaikka puolen tunnin päästä tai seuraavana päivänä (tästä en niinkään tiedä).
Tämä viimeinen ei ollut ehkä minulle kaikista ominlaisinta hemmottelua, mutta tulipahan kokeiltua! Miten te teette treenaamisesta miellyttävämpää? Hemmottelevaista liikkuvaisuutta kaikille,
Terkuin Anni
