Olen vihdoin purkanut matkalaukut ja kolmas pyykkilasti pyörii koneessa: arki alkaa lempeästi laskeutua näille loman ja seikkailun ryvettämille hartioille. Juu, se turvallisen tylsähkö arki, jossa ehditään syödä aamupalaa ja nukkua kahdeksan tunnin yöunia… tervetuloa vaan, herätyskelloelämä! Oli helppoa taannoin hyvästellä mutta nyt kivaa taas kohdata.

Laskeutuminen arkeen Diamond Hilliltä, joka kohoaa Connemaran kansallispuistossa Länsi-Irlannissa.

Tosiaan; terveisiä Irlannista! Siellä on kosteannihkeä ilma auringonpaisteellakin, jokaisessa pikkukysymyksessäkin varmaan neljä kohteliaisuussanaa, hyvä olut edullista, paljon rasvaa ja sokeria aamiaisessa ja kaikki muukin ihanaa. Olen käynyt Irlannissa noin joka toinen vuosi kohta kymmenen vuoden ajan – siellä viettämäni välivuoden jälkeen – mutta nyt ensimmäistä kertaa pääsin kiipeämään Connemaran vuorille ja veneilemään Aransaarille. Kuvaraporttia seuraa kyllä vielä tällä viikolla!

Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen:

Pääsin reissuni aikana osaksi upeaa ilmiötä, joka tunnetaan nimellä Park Run. Sen ajatus on yksinkertainen: Ilmainen, vapaaehtoisten pyörittämä viiden kilometrin matkan juoksutapahtuma lauantaisin. Park Runeja on nyt 964:ssä eri puistossa 14:ssä eri maassa. Tätä kirjoittaessani Park run -tapahtumia on pidetty yli 115 000.

It’s for everyone. Whether you’re young and old, male or female, fit or unfit, able-bodied or not, you’re always welcome. It’s not about racing, it’s about running.

Miten Park Run siis toimii? No näin:

•  juoksija kirjautuu Park Run -järjestelmään osoitteessa www.parkrun.com ja saa Park run -passin
• hän ilmaantuu paikalle, jossa Park Run järjestetään. Meitä lähin juoksupuisto on tällä hetkellä Ruotsissa, mutta esimerkiksi Irlannissa on 54 eri lokaatiota, jossa tapahtuma järjestetään viikottain. 
• osallistuja juoksee, kävelee tai vaikka rullaa pyörätuolilla viiden kilometrin matkan. Vapaaehtoiset viitoittavat reittiä ja tsemppaavat
• juoksijan tullessa maaliin hänen passinsa leimataan ja aika kirjataan järjestelmään
• tulokset julkisestaan parkrun.comissa samana iltapäivänä. Nähtävillä ovat kaikkien tapahtuman juoksijoiden ajat ja se, onko joku tehnyt oman henkilökohtaisen ennätyksensä. Eniten Park Run -osallistumisia keränneet noteerataan myös omissa taulukoissaan, ja toki vapaaehtoisia kiitetään vuolaasti.
• kerran kirjauduttuaan järjestelmään puistojuoksija voi ottaa osaa mihin tahansa puistojuoksuun maailmassa, kun vain printtaa uusia passeja käyttöönsä

Tässä on minun puistojuoksutulokseni – oma Park Run personal bestini.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tämä kuva ei ole puistojuoksusta (jonne en tajunnut ottaa mitään kuvausvärmeitä), vaan myös Connemarasta, mutta toivon, että se johdattelee teitä Park Runiin liittyvään voittajafiilikseen. Toimiiko yhtään?

Park Runin tunnelma on mieletön: kannustava ja yhteisöllinen. Kynnys osallistua on pieni. Meidän puistojuoksuumme osallistui satakunta ihmistä 80-vuotiaasta pariskunnasta tuplalastenvaunuja työntäviin äiteihin, ammattiurheiluvalmentajiin, lapsiin ja liikuntavammaisiin, ja jokaista tsempattiin yhtä lailla. Minun mielestäni juuri tällaista kansanterveystyötä pitäisi olla joka paikassa; tasa-arvoistavaa, kunnioittavaa, omatahtiseen kehittymiseen ja hauskaan ajanviettoon tähtäävää.

It doesn’t matter how fast you go. It doesn’t matter what you’re wearing. What matters is taking part.

Mites te, lukijat, näkisittekö itsenne osallistuvan Park Runiin, jos sellaisia järjestettäisiin Suomessa? Minä ainakin löysin itseni tiirailemasta, osuuko tulevia ulkomaanreissuja Park Run -kaupunkeihin.

Läähätystä ja puuskutusta kaikkien loppukesään toivottaa

Anni

Kuvat Sasun ottamia, lainaukset www.parkrun.com