Pystymeloskelua Espoon saaristossa

Viime viikkooni sisältyi rutkasti pystykomiikkaa (järj. Helsinki Comedy Festival) ja pystymelontaa (järj. SUP Keuruu). Ja pystyhommat ne onki kuulkaa hyviä hommia! Koska tämä on urheilublogi, keskitytään nyt tuohon melontapuoleen.

 

Meidän SUP-laudat oli pumpattavia, joten ensin piti, noh, niin, pumpata laudat.

 

Muuan tärkeä ystävä Jenny täytti [keksi tähän joku höpsön pieni luku], mitä juhlistimme Espoon saaristoon suuntautuvalla sup-vaelluksella. Luotsina meillä oli SUP Keuruun mainio Pekka, jolta myös vuokrasimme laudat. SUP Keuruu tekee keikkoja myös pääkaupunkiseudulla, joten kannattaa rohkeasti tiedustella Pekan aikatauluja. Pakettiin nimittäin kuului kaikki, mitä nyt minä ainakaan keksin suppailuretkeltä toivoa – teoriatuntia, neopreenitossuja, vedenkestäviä reppuja, kameraa ja kaiutinta myöten.

 

Sitten tuli kastella ja pukea neopreenikengät. 

 

Pääsyyllinen (esiintyy kuvassa) täytti vuosia!

 

Espoon saaristo on kuvankaunis! Ilma oli lämmin, ja kun aikeena ei ollut molksahtaa, tarkeni oikein hyvin.

 

 

Lapavenytys.

 

SUP-lautoja saanee vuokrailla myös ilman opetusta, mutta asiantunteva perehdytys lajin saloihin kyllä kannattaa enemmän kuin sata jänistä. Minun mielestäni suppailu on tekniikkalaji, eikä oikeaa tekniikkaa noin vain opita intuitiolla – seurueemme kokeneimmankin suppailijan otteita nimittäin laitettiin uusiksi teoriavaiheessa. Pekalle pisteet kotiin niin opetuksesta kuin turvallisuusbriiffistäkin; teoriaosuus oli tiivis mutta perusteellinen. 

 

Semmonen urheilu, jossa pidetään skumppa- ja evästaukoja, on minun mieleen.

 

Geinssei beibi!

 

Tietty piti testata SUP-joogaa myös. Minun liike (etualalla) on kuollakseen pelkäävä koira, ja Kiian (taempana) eeppinen kurki.

 

Päivänsankari on joogien joogi! 

 

Ilta hämärsi horisontin vieläkin kauniimmaksi.

 

Retken päällä oltiin ehkä kuutisen tuntia, mikä sisälsi kaksi evästaukoa maissa. Espoon saaristo on mainio suppailupaikka: rantaraitin tuntumassa on vaikka millä mitalla kahviloita ja kivoja rantoja taukoja varten, ja saarissa voisi seikkailla puoli kesää putkeen. Meidän retkemme oli täysin tavoitteeton ja paineeton. Reitti vei sinne, minne nenä osoitti. Liplatus. Horisontti. Ahh.

 

Tietty meillä oli poppikone yhden laudan päässä!

 

Nämä ne on kuulkaa kovii mui’ii.

 

Mites te, vieläkö olette tarjenneet vesillä? Ihanaa viikonloppua toivottaa

Fitness-Anni

 

Kuvat Pekka Ylikauppila ja Jenny Jumppanen.