Väriryöpsyttelyhölkkä eli Color Obstacle Rush

Terve ystävät!

Siitä onkin kotva kun olette viimeksi kuulleet minusta. Elämä on semmosta! Minulla on sellainen periaate, että urheilu tulee tärkeysjärjestyksessä ennen urheilusta kirjoittamista (keeping it real beibs!), joten silloin, kun nippa nappa kerkeää edes salille, voi täällä olla hiljaisempaa. Toivottavasti jaksoitte tämän kotvan odottaa!

Mutta arvatkaapa mitä! Minun sisko menee lokakuussa naimisiin! Ja kun Fitness-Anni on kaasona, on toki aika vääjäämätöntä, että polttareissa urheillaan. Siispä koko kuusitoistapäinen polttariretkue rynni Kuopion Color Obstacle Rushin. (Myönnettäköön, että idea ei itse asiassa edes ollut minun, vaikka se olikin erinomainen.)

Ohjatun lämmittelyn vatkailut.

 

Joku mahtava sekopää on keksinyt, että ihmisten päälle voidaan truuttailla värijauhetta samalla, kun ne juoksee ja ylittää kummallisia, ilmatäytteisiä esteitä. Se on lyhykäisyydessään Color Obstacle Rushin idea. Konsepti on niin älytön, että siinä on ainesta. Vähän niin kuin My Little Pony -versio Tough Viking Racesta.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olin aluksi hieman skeptinen luettuani Lotan ja Sofian kokemuksista, mutta mitä ilmeisemmin järjestäjät olivat skarpanneet Helsingin tapahtuman jälkeen roimasti. Me emme juurikaan jonottaneet tai odotelleet, eikä järjestelyistä muutenkaan ollut valittamista. Toisaalta; porukka, joka organisoituu itse kasarijumppaamaan joukolla jo ennen tapahtuma-alueelle pääsyä, ei ehkä ole sitä kriittisintä asiakaskuntaa.

 

 

Esteitä oli yhteensä 15, ja ne sisälsivät kiipeämistä, pomppimista, liukumista, ryömimistä, kierimistä, vesi-ilmapalloja ja vaahtoa. Reitti oli vähän niin kuin aikuisten Hoplop, kuvittelisin: ainakin minä temmelsin menemään ihan samalla antaumuksella kuin nelivuotiaana. Alkuun värjäytyminen ja sotkeutuminen tuntui vähän epämiellyttävältä, sitten vapauttavalta. Aika harvoin tulee rähmittyä vaatteensa, naamansa ja tukkansa noin iloisesti ja perusteellisesti.

Tässäpä pomppaa tuleva morsian!
 

Meidän seuruetta höpötytti sen verran, ettei maltettu juosta koko matkaa, mutta pääasia olikin hauskanpito, ei maksimisuorittaminen. Niin paljon kun olenkin vouhottanut siitä, että liikunnan soisi olevan hauskaa ja siitä, että kilpaileminen ei ole kaikki kaikessa, oli tämä oli juuri edellä mainittujen ytimessä. Oli ihan ok kävellä koko matka, halutessaan esteet sai ohittaa, kukaan ei tainnut ottaa aikaa ja parhaat hiet otettiin ehkä tanssimalla ylieläytyvästi DJ:n tahtiin. Polulla tuli vastaan kaiken ikäisiä ja näköisiä ja kaikilla vaikutti olevan mukavaa.

Itse blogistin laama-poseeraus. Näin värikäs olin viimeksi vaihdettuani toimiston printterin värikasetit.

 

Plussia:
+ Kreisi idea
+ Kivaa temmellystä
+ Esteitä on paljon ja ne ovat mielikuvituksellisia
+ Musiikkia on monessa käänteessä

Miinuksia:
– Mielestäni tyyristä lystiä, alk. 37 €.
– Värijauhetta sai jynssätä ihosta, vaatteita joutui liottamaan useammassa vedessä. Ainakin minun tukkani vaati kourallisen hoitoainetta jälkeenpäin. 
– Jos ei juokse kick-ass-porukassa, voivat lyhykäiset jonottamiset esteille turhauttaa.

 

 

AnniFitnessin vinkit Color Obstacle Rushiin meinaajille:

• juokse loistavassa seurassa, mieluusti isossa
• lähde liikkeelle kaikin puolin löysin rantein
• varaudu sellaisin taminein, että voit huoletta värjäytyä ja kastua kauttaaltaan. Jätä kaikki mahdollinen ylimääräinen narikkaan.
• mieti jo etukäteen, miten pääset pois tapahtuma-alueelta värjäämättä autoa/bussia läpikotaisin: esim. jätesäkit olisivat olleet pop
• muista aurinkolasit; sellaiset, jotka pysyvät päässä napakasti

Kävikö kukaan muu teistä juoksemassa Color Obstacle Rushia? Olenko minä täysin kritiikitön vai ovatko tapahtumat olleet Helsingin jälkeen paremmin organisoituja?

Kivaa tiistaita allihopa,

Anni