Aikuisena autokouluun – Käytäntö
Yhteistyössä The Autokoulu
”Ajattelin, että minua jännittäisi ihan kauheasti ennen ensimmäistä tuntia liikenteessä. Edellisenä iltana unen saaminen oli kyllä normaalia haastavampaa, mutta aamulla en ehtinyt kovin jännitellä. Siitä piti aamuvirkku 3,5 vuotias huolta. Tiesin, mihin olimme menossa ajamaan ja alueen rauhallisuus auttoi hermojani rauhottumaan. En tiedä miksi niin kovasti piti jännittää – olenhan minä kuitenkin autolla ajamista kokeillut. Ihan viime aikoinakin.”
Näin olen kirjoittanut muistiin juuri ennen ensimmäistä ajotuntiani. Jännitys oli tietysti tässä tilanteessa ihan normaalia, ja eihän siitä mihinkään pääse, että olihan sitä ilmassa myös kaikilla seuraavilla ajotunneilla. Psssst.. ensimmäinen postaukseni autokoulun teoriaosuudesta löytyy täältä!
Olen käyttänyt liikennettä (jalkasin, pyöräillen jne.) kuitenkin jo sen verran kauan, että luulin osaavani aika hyvin sen seassa liikkua, mutta jo teoriatuntien aikana, ja varsinkin ensi kertaa auton rattiin astuessani tiesin, että paljon on vielä opittavaa.
Ajotunneilla käytiin hyvin läpi kaikki ajamisen osa-alueet ja mahdollisimman monia tilanteita, joihin ajaessa joutuu tai saattaisi joutua. Kävimme liukkaan kelin radalla melko alkuvaiheessa tunteja ja se olikin hyvä ajankohta siinä mielessä, että radalla auton hallintaa pääsi harjoittelemaan oikein kunnolla ja rauhassa. Moottoritiellä ajaminen radalle mennessä ja sieltä tullessa oli kyllä jänskää. En uskaltanut vielä ohitella, joten köröttelimme takaisin päin rekan perässä kahdeksaakymppiä.
Joka tunnin jälkeen opettaja antoi palautteen reilusti ja rakentavasti – oli se sitten positiivista taikka negatiivista. Asioita tuli mietittyä tuntien välissä kovasti, vaikka välillä ihmettelinkin, että miten ihmeessä tämä ”vanha koira” saataisiin oppimaan uusia temppuja.
Ajotuntien edetessä sain kokemuksesta lisää rohkeutta, mutta tiesin silti koko ajan, missä minulla oli eniten kehityttävää – havainnoinnissa. Ajamisen tärkeimmässä asiassa.
Minulla oli välillä viikonkin tauko ajotunneissa, ja huomasi heti, ettei se tehnyt hyvää. Opin yleensä parhaiten tekemällä ja niin se taitaa myös olla ajamisen suhteen. Lopuksi tunteja olikin onneksi monta kertaa viikossa. Muuttopäivänämmekin olin kaksi kertaa ajotunnilla, jotta pääsisin sitä seuraavana päivänä, eli aprillipäivänä, minulle varattuun ajokokeeseen.
Ajattelin kokeeseen mennessäni, että saa nähdä miten käy. Tiesin kehittyneeni paljon, mutta opittavaa oli silti vielä rutkasti. Arvelin kyllä myös, että kokemuksen kautta tulen parhaiten oppimaan – ajamalla.
Siksi olikin oikein mukava juttu, että ajokoe meni kerralla läpi ja pääsin heti kartuttamaan kokemusta.
Pakko oli kyllä silti henkilökohtaisessa Facebookissani naruttaa, aprillipäivän kunniaksi, ettei koe olisikaan mennyt läpi. Ihanan paljon sain kyllä kannustuksia ”uusintakoetta” varten, ennen kuin menin paljastamaan jekkuni. ;)
Autokoulun käyntiin kuuluu perusvaiheen lisäksi myös harjoitteluvaihe (1-3 kk kortin saamisesta) ja syventävä vaihe (3 kk – 2 v kortin saamisesta). Nämä molemmat vaiheet suositellaan käymään heti, kun ne on mahdollista suorittaa, koska silloin niistä on kaikista suurin hyöty.
Olin torstaiaamuna harjoitteluvaiheen ajotunnilla ja olipa kyllä hassua ajaa taas autokoulun autoa. Se kun on melkoisen hiljainen ja pikkuruinen, verrattuna meidän vm. -98 farkku-Focukseemme (joka on kyllä tosi hyvä ajaa!). Tunti sujui kivasti ja opettajan palaute sen jälkeen oli oikein mainiota kuultavaa – varmuutta ajamiseen on tullut huimasti!
Nyt hiukan vajaa kuukauden ajeltuani olen kyllä todennut, että onhan tuosta ajokortista kyllä hyötyä. Olen saanut itse kuskattua tavaroita (ollut todella kätevää konmaritusta tehdessä), vietyä ja haettua poikaa päiväkodista, ajeltua paikkoihin, joihin julkisilla pääseminen on hankalaa jne jne.
En todellakaan kadu, että vähän niin kuin hetken mielijohteesta lähdin korttia ajamaan. Jos ajokortittomana aikuisena hetkeäkään edes harkitset autokoulun käymistä, suosittelen kyllä perehtymään asiaan. Kuten edellisessä postauksessani kerroin, esim. The Autokoululla teoriatunnitkin saa käytyä kokonaan netin kautta. Kätevää ja nykyaikaista!
Tänään pääsenkin taas ajelemaan vähän pitempää matkaa, kun palaamme mukavan viikonloppureissun jälkeen Uudestakaupungista kotiin Turkuun.
Leppoisaa sunnuntain jatkoa!
-Anniina