Ovi, joka sulkeutuu ennen aikojaan

Tänä viikonloppuna olemme keskittyneet toisiimme – perheeseemme, joka pysyy, vaikka asiat ympärillä muuttuisivatkin.

Saimme viime viikon lopulla huonoja uutisia, koskien tätä nykyistä asuntoamme. Meistä riippumattomista syistä joudumme tästä lähtemään, vaikkei sen pitänyt olla edessä vielä pitkään aikaan. Turhauttaa ja tietysti kovasti harmittaa kaikki se mitä olemme asunnon eteen tehneet. Siitä ei tule jäämään mitään käteen. Paitsi se tieto, että virheistä oppii ja sinisilmäisyydestä kärsii.

Kaiken harmin keskellä olen kaivanut itsestäni esiin optimismin – aina kun joku ovi sulkeutuu, ovi(a) myös avautuu. Sen voimalla menen eteenpäin ja yritän ymmärtää.

Pitäkää kiinni teille tärkeistä. He ovat elinvoima – tekevät kodin.

-Anniina