Kerros 2/3
Vanhat puutaloasunnot ovat usein kaikki erilaisia. Suuremmissa asunnoissa on yleensä kerroksia, ja yhden kerroksen asuinpinta-ala ei ole välttämättä kovin suuri. Näin on myös meillä, nykyisessä kodissamme.
Keskikerroksessa on pääsisäänkäynti, eteinen, pieni wc, keittiö ja noin 17 neliön tila, johon on kai kaavailtu olohuonetta taikka sen ja ruokailutilan yhdistelmää.
Lähdin suunnittelussa liikenteeseen aikas erilaisessa järjestyksessä, kuin tavallista. Ensimmäisten asioiden joukossa mietin millaiset valaisimet tilaan haluaisin. Löysin aivan upeat, ja niiden pohjalta lähdin miettimään huonekalujen sijoittelua.
Postauksen kuvat: Katri Haavisto / Tohkeissaan
Päädyimme tekemään tilasta ruokailutilan ja oleskelutilan yhdistelmän. Ihan helppoa se ei kuitenkaan ollut, koska huoneesta johtaa portaat sekä ylös että alas, siellä on kaksi eri kokoista ikkunaa eri seinillä ja kaksi oviaukkoakin löytyy. Ehjää seinää on siis todella vähän. Jouduin sisustajana ensi kertaa ongelman eteen, johon en löytänyt ratkaisua vaikka kuinka huonekaluja siirtelin.
Pyysin neuvoa kokeneemmilta, pyörittelin taas huonekaluja, pelastin kaksi suurta punaista nojatuolia ystäväni luota, jonkalaisia en ehkä ikinä olisi ostanut, mutta joihin olen nyt täysin rakastunut, ja tanssitin huonekalut taas kerran ympäri. Sen jälkeen totesin tarvitsevani tilaan jotain vielä suurempaa kuin nojatuolit sekä Henrin opinnäytetyökseen tekemä rautavaltaistuin, ja hankin kirjahyllykokonaisuuden, josta olin haaveillut.
Huonekorkeutta on tässä kerroksessa joskus saneerauksen yhteydessä madallettu, ja se luultavasti vaikutti siihen etteivät mittasuhteet tuntuneet oikeilta. Kirjahyllyt ja pitkät valkoiset sivuverhot toivat onneksi tilaan kaipaamaani korkeutta. Alkoi jo näyttää paljon paremmalta.
Koko tämän pyörittelyn ja pähkäilyn ajan odottelivat, jo remontin alkuvaiheessa blogiyhteistyönä saamani, unelmavalaisimet kaapissa. Kurkistelin niitä upeissa pakkauksissaan vähän väliä, haaveillen miltä ne näyttäisivät katossa.
Onneksi olen kuitenkin oppinut antamaan suunnittelulle aikaa. Monta kertaa olin jo valaisimia kattoon laitattamassa, mutta jokin vielä sai minut pohtimaan, onko järjestys kuitenkaan oikea ja, että kuuluvatko valaisimet kuitenkaan siihen kohtaan kattoa.
Sitten yhtäkkiä kaikki loksahti kohdalleen ja tiesin, että nyt se on siinä. Se oikea järjestys, tähän haastavaan tilaan, joka oli vaivannut päätäni kuukausikaupalla. Ja vihdoin, uskaltauduin pyytämään miestäni asentamaan lamput kattoon.
——————————————
Sen verran vielä pidän jännitystä yllä, että laajemmat kuvat ruokailutilasta valaisimien kera, esittelen vasta seuraavassa postauksessani. Instagram-tililleni kuvia olen kyllä jo laitellut, eli jos ette malta odottaa, niin sinne siis kurkkimaan! ;)
Onko teillä ollut joskus sellaista tilaa/huonetta, joka tuntuu aivan mahdottomalta sisustaa? Miten olette haasteen ratkaisseet vai onko se kenties vielä ratkaisemattakin?
Mukavaa alkavaa viikkoa!
-Anniina
Kaikki postauksen kuvat kodissamme on kuvannut Katri Haavisto / Tohkeissaan. Stailauksesta vastasi pääosin allekirjoittanut.