Hyppää mukaan
”Who in the world am I? Ah, that’s the great puzzle!” -Lewis Carrol, Alice’s Adventures in Wonderland
Useimmiten ihminen elää tietyn rutiinin mukaan ja elämä kulkee eteenpäin samoilla raiteilla. Kaikki tarvitsevat rutiineja. Ne tuovat elämään tiettyä turvaa ja kontrollin tuntua siitä mitä ympärillä tapahtuu. Raskaan työpäivän jälkeen on ihanaa käpertyä omalle sohvalle telkkarin ääreen katsomaan omaa suosikkisarjaa ja tietää, että kun se päättyy kymmeneltä, pääsee omaan sänkyyn nukkumaan ja tietää mitä seuraavana päivänä on tulossa.
Mukavuusalueen ulkopuolelle on haastavaa astua. Rehellisesti sanottuna sitä harvoin tulee edes ajatelleeksi. On ihmisiä, ketkä ovat täysin tyytyväisiä elämäänsä niin kuin se on eikä siinä ole mitään väärää. Oma mielipiteeni on, että lähes jokaiselle tulee eteen elämän aikana ainakin yksi tilaisuus astua täysin oman mukavuusalueen ulkopuolelle pienessä tai suuressa mittakaavassa. Sen saattaa kuitenkin jättää käyttämättä syystä tai toisesta, mutta usein tulee ajatelleeksi, että muutos vie liikaa aikaa ja energiaa. Todellisuudessa sitä saattaa kuitenkin karttaa tuntematonta ja tyytyä elämään tuttua ja turvallista elämää.
Tunnen itse olevani joskus jopa vähän hullunrohkea. Olen jo nuoresta pitäen altistunut erilaisille kulttuureille ja kasvanut kaikenlaisen taiteen parissa, jonka uskon vaikuttavan siihen, millainen ihminen tällä hetkellä olen. 14-vuotiaana pakkasin ensimmäistä kertaa laukkuni ja muutin pois kotoa Helsinkiin jahdatakseni unelmaani ammattitanssijaksi tulemisesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun eteeni tuli tilaisuus hypätä yksin tuntemattomaan ja antaa elämän viedä.
Kliseisesti sanon aina haluavani elää elämäni täysillä. Esimerkiksi ”Mietin, missä olisin nyt jos olisin kokeillut tuota” on lause, jota en ikinä halua päätyä sanomaan. Tämä sanottuna haluan kuitenkin mainita, etten tekisi holtittomia päätöksiä. Myönnän olevani hyvin tunteellinen ihminen, mutta suurien päätösten edessä pyrin pohtimaan vaihtoehtoja ja olemaan viisas. Aina se ei kuitenkaan riitä, vaan joskus asiat menevät metsään vaikka olisi miettinyt kaikki mahdolliset skenaariot läpi. Kuitenkin jopa tällaisessa tilanteessa on kauneutta. Tulipahan ainakin kokeiltua ja nyt ainakin tietää, ettei se välttämättä ollut oma juttu. Upeaa on se ettei omiin päätöksiin tarvitse ikinä jumiutua, vaan aina voi vaihtaa suuntaa. Pääasia on se, ettei mikään kokemus ole huono, vaan kaikesta oppii uutta kun katsoo asioita oikealla tavalla.
Kaikki tämä vaatii roheutta. Elämä itsessään vaatii rohkeutta. Tässä tekstissä raapaisin vain hellästi pintaa siitä kaikesta, mitä ajattelen. Olen seikkailunhaluinen, rempseä karjalainen, aina valmis kokemaan ja etsimään uutta. Blogissani haluan kirjoittaa omasta matkastani, terveydestä, treenauksesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista sekä oivalluksistani. Astu mukaan tähän hulluun matkaan jota elämäni tällä hetkellä on!