Olen lokeroinut itseni aina sellaiseksi ihmiseksi, joka ei kykene voimisteluun, venyttelyyn tai minkäänlaiseen muuhunkaan akrobatiaan viittaavaan kuntoiluun. Tämä juontaa mitä luultavimmin juurensa ala- ja yläasteen liikuntatunneista, joilla oli pakko kokeilla kaiken maailman väärinpäinkuperkeikkoja, köysillä roikkumisia ja telineellä pyörimisiä. Olin aina ihan kauhuissani näillä tunneilla ja olisin mieluusti ollut menemättä, mutta tunnollisuudestani kävin aina niilläkin tunneilla, jotka eivät niin miellyttäneet. Siksi varmaankin aiheesta kehkeytyi jonkunlainen trauma. Asiaa ei auttanut myöskään se, että olin aikoinaan jumppakerhossa (n. 7-vuotiaana) vetänyt sellaisen voltin, että potkaisin itseäni rajusti huuleen. Ja verta tuli.

No, nyt kuitenkin luulen päässeeni traumastani yli. Kyllästyttyäni ainaiseen saliharjoitteluun uskaltauduin tänään ensi kertaa tankotanssitunnille Tampereen Studio Movelle. Tunti oli Pole Start, eli tankotanssitunti aloittelijoille. Minun lisäkseni paikalla oli kaksi muuta! Olen siis hiukan jäljessä trendistä, muut ovat jo ilmeisesti siirtyneet haastavammille tunneille. 🙂 Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ohjaaja oli todella kannustava, vaikka ensimmäiset (eivätkä viimeisetkään) pyörähdykset ja pidot eivät ihan täydellisesti onnistuneetkaan. Mikä itseäni ainakin motivoi eniten, on itsensä haastaminen, ja sitä todella tankotanssiminen on. Olen jo ruhjeilla ensimmäisestä kerrasta, katsotaan, miltä tuntuu ensi tiistaina, kun menen seuraavalle tunnille!

Sitten herkuttelemaan tonnikalalla, raejuustolla ja parsalla 🙂