Ajattelemme oikein mutta erilailla

Olen samanlainen kuin sinä,
Mutta käsittelen jotkut asiat erilailla.

Tunteeni ja kokemukseni ovat samanlaisia,
mutta usein voimakkaampia.
Kun olen iloinen, olen haljeta riemusta.
Kun olen vihainen, olen suunniltani raivosta.
Kun olen surullinen, sydämeni särkyy.

Kun joku loukkaa minua,
tuntuu kuin koko maailma hajoaisi.
Kun joku halaa minua,
mielilalani kohoaa hetkessä.

Otan kaiken henkilökohtaisesti.
Koen, että kaikki liittyy suoraan minuun.
Aivoistani puuttuu suodatin,
joten liian moni asia mikä niissä liikkuu, pääsee ulos – yleensä tekstini kautta.

Saatan kuulostaa vihaiselta.
Saatat ajatella, että liioittelen tai joskus luulet että olen huonolla tuulella,
Mutta olen vain ajatuksissani tai ylikuormittunut.

Mutta koska minulta puuttuu se suodatin,
Mikä sinulla on,
Kaikki asiat tuntuvat isoilta.
En kykene aina käymään ajatuksiani läpi ja unohtamaan niitä,
jotka tuntuvat ikäviltä.

Muuten kyllä jatkuva unohtelu on minulle arkipäivää.

En ole huono kuuntelija,
mutta joskus minun on vaikea keskittyä.
Hanasta tippuva vesipisara
ohi ajava auto,
Pariskunta puiston penkillä
– kaikki asiat, joita sinä et edes huomaa jäävät minun mieleeni.

Näen kyllä kuinka huulesi liikkuvat,
mutta olen pahoillani,
sillä joskus en vain kykene kuulemaan mitä sanot.
Vaikka kuinka yritän.

Se ei tarkoita, että en olisi kiinnostunut siitä, mitä sanot.
On vain niin paljon kaikkea muuta, mitä kuulen.
Jos olemme täysin hiljaisessa huoneessa,
kuuntelen hiljaisuuden ja omien ajatuksieni synnyttämää sekamelskaa.
Sillä minun päässäni ei ole koskaan hiljaista.
Jos siellä ei ole tavanomaista liiallista asioiden puntarointia käynnissä
Niin ainakin pääjukeboxini tarjoilee fiilikseen sopivaa musiikkia.
Valitettavasti se joskus soittaa vain yhtä kertosäettä,
uudestaan ja uudestaan ja..

Joskus sinua ärsyttää että kysyn jotain,
ja lähes heti perään joudun kysymään uudestaan
Ja silti saatan unohtaa sen sekunnin päästä.

En ole tyhmä, hidas tai vähä-älyinen.
Se johtuu vain siitä, että vastauksesi hukkui muiden päässäni pyörivien ajatusten joukkoon, sillä niitä riittää.
Joten joudun kysymään uudestaan.

Välillä kestää pidempään
että saan sen jäämään päähäni,
tallentumaan muistiini.

Aivoni väsyvät helposti,
Joten saatan jumiutua ja jonkun muille yksinkertaisen ja helpon asian suorittaminen saattaa kestää minulta ikuisuuden.

Ärsyttääkö sinua se, että näprään jatkuvasti jotain?
Puren kynsiä tai näperrän hiuksia?
Pelaan pelejä puhelimellani?
Se on vain tapani tuhlata ylimääräistä energiaa,
jotta pystyisin keskittymään paremmin.

Joskus sinusta ehkä tuntuu,
että en ymmärrä sinua ja tuntemuksiasi.
Mutta minä ymmärrän paljon enemmän kuin pystyn koskaan sinulle kertomaan.

Koska kun aivoissani liikkuu paljon voimakkaita tunteita,
ne kuormittuvat niin,
että en saa muodostettua sanoja.
Silloin haluan vain olla hiljaa.

Miksi jätän tavarani lojumaan ympäriinsä?
Ne vain unohtuvat kun aloitankin tekemään jotain aivan muuta mitä eteeni tulee.
Aivoissani vallitsee jatkuva kaaos, se on minulle normaalitila.
Minulta puuttuu kontrolli
enkä pysty useinkaan keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.

Ihmetteletkö, kuinka voin olla ensin todella vihainen ja hetken päästä täysin onnellinen?
Ei kannata edes yrittää ymmärtää.
En pysty hallitsemaan mielialojani ja tunteitani.
Ne muuttuvat nopeasti.
Aivoni ovat jatkuvassa liikkeessä
Välillä en ehdi edes ajatella.

Joudunko usein tappeluihin ja riitoihin?
En vain kestä epäoikeudenmukaisuutta ja sitä, että ihmiset tai eläimet kärsivät.

Muiden asioihin sekaantuminen on ominaispiirteeni.
En tee sitä ärsyttääkseni,
mutta minulta puuttuu se itsesuojeluvaisto, joka monilla muilla on.

En osaa arvioida tekojeni seurauksia,
minkä takia ajaudun välillä ikäviin tilanteisiin,
kun yritän pitää minulle rakkaiden ihmisten puolia
tai jakelen mielipiteitäni turhan auliisti.

Ajattelet ehkä, että nolaan itseni jatkuvasti.
Teen usein mitä mieleeni juolahtaa.
Teen juuri niin kuin hyvältä tuntuu.
Sillä hetkellä.
En ajattele, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta.
On niin paljon muuta, tärkeämpää ajateltavaa.
Tai vaan ajateltavaa.

En pysty sisäistämään ohjeita yhtä nopeasti kuin muut.
Olen saattanut kuulla asian 10 kertaa, mutta en vain ole ymmärtänyt sitä.
Sitten kuulen sen joltakulta toiselta, ja ymmärrän heti.
Minulle ei ole merkitystä sillä, mitä sanotaan vaan sillä,
miten se sanotaan.
Ohjekirjat saavat aivoni kiehumaan.

Ärsyttääkö sinua, että hävitän avaimeni joka kerta kun olemme jossain, häslään ja sähellän ja löydän ne lopulta taskustani?
Tai eksyn jopa naapurin pihalla?

Se on minulle normaalia.
Aivoni ovat usein niin ruuhkaantuneet, että en aina muista, missä tavarani ovat.
Laitan ne vain jonnekin,
ilman että kiinnitän huomiota minne.

Anteeksi. En voi itselleni mitään.
Olen tälläinen.
Ota tai jätä.