En riitä

10.08.2018 kello 5.20

Me emme koskaan seurustelleet.
Mutta me melkein seurustelimme.
Me kuin asuimme yhdessä,
Me elimme kuin aviopari olematta sitä.

 

En voinut koskaan kutsua sinua miehekseni.
Et antanut lupaa hellyttely nimille
Varsinkaan muiden läsnäollessa.
Koska et halunnut heidän tajuavan
Että olimme muutakin kuin kaverit.
Suhdettamme ei koskaan määritelty.
Kun yritin kysyä mikä sinulle olen,
Sinä vastasit vain
että minun kyllä pitäisi tietää tuohon vastaus.

 

Totta puhuen mistään ei huomaa että olit iso osa elämääni
paitsi arvista sydämessäni.
Minulla ei ole mitään todisteita siitä,
että kerran sinä olit minun.
(Tai niinhän minä ja kaikki muut luulivat.).
Mutta nyt minä ainakin tiedän varsin hyvin,
Että se ei ollut totuus.

 

Sen ajan kun olin kanssasi,
en koskaan edes tiennyt
olenko virallisesti sinkku vai varattu.
Minulla ei ole valokuvia sinusta,
Joita minun tulisi poistaa sosiaalisesta mediasta
Minun perheeni ei koskaan kysele,
mihin sinä katosit elämästäni,
Koska eivät he sinua nähneet useasti suhteemne aikanakaan.

 

En halua kertoa kenellekään joka suhteestamme tiesi,
että olen sekaisin ja poissaoleva
koska erosin sinusta
Ja nyt lopullisesti,
Koska he ovat kuulleet sen useasti aiemminkin.
Olen antanut sulle ja suhteellemme
Niin monesti uuden mahdollisuuden
Etten itsekään pysy laskuissa,
Ja kokenut sitten taas karvaan pettymyksen.
Kuten koin taas

 

Moni varmaan sanoisi
Että olisi pitänyt kuunnella kun minua varoitettiin sinusta
Tavoistasi ja julmuudestasi.
Että minä sain nyt mitä hain.

 

Ehkä minun ei siis ole sallittu kärsiä.
Ehkä minulla ei ole oikeutta itkeä sellaisen menettämistä,
jota ei koskaan ollutkaan?
Ehkä minulla ei ole oikeutta tuntea
Että koko maailmani romahti?
Tai oikeutta sanoa
että sydämeni hajosi miljooniksi sirpaleiksi?

 

Mutta tässä minä olen,
Ikävöimässä sinua äärettömästi.
Tuntien, että kuolen ilman sinua.
Näpyttelemässä numeroasi jälleen,
Tässä minä olen
ihmettelemässä miksi en vieläkään riittänyt.

 

Enkö ole koskaan ollut tarpeeksi
ollakseni sinun oikea tyttöystäväsi?
Seison tässä miettimässä
Mitä tein tälläkertaa väärin.
Tässä minä olen
yrittäen löytää helpotusta jostakin,
ja pohtien
miksi me emme saaneet suhdettamme toimimaan.
Miksi rakkautemme ei riittänyt?
Miksi halusit ja etsit koko ajan parempaa?
Ja miksi sinä et edes yrittänyt tosissasi minun kanssani?

 

Vaikka selvästi halusit minut osaksi elämääsi.
Et päästänyt minua sydämmeesi.

 

Me emme olleet koskaan virallisesti pari.
Me teimme kotihommat,
Me vitsailimme ja puhuimme politiikkaa.
Me kävimme yhdessä viikottaisilla saunavuoroilla
Ja katsoimme televiosta asiaohjelmia.
Kahdestaan ollesssa Me halasimme,
me hellittelimme
Me harrastimme hyvin kiihkeää seksiä
ja me heräsimme samasta huoneesta samaan aikaan iloisina.
Totuus on että me leikimme pariskuntaa

 

Mutta me emme olleet pariskunta.
Me emme puhuneet tunteistamme tai suhteestamme.
Me emme osanneet selvinpäin edes riidellä.
– vaikka haukuimme kyllä kännissä toiiemme
Ja toisen teot muillekin..-
Me emme avautuneet toisillemme.
Tai oikeammin
Sinä et osannut puhua minulle
Etkä sinä halunnut kuunnella minun puhettani.
Et kestänyt kritiikkiä.
Hiljensit minut heti jos yritin avautua tunteistani.
Enkä jaksanut sitten kauaa edes yrittää.

 

Me emme olleet koskaan pari
emmekä me olleet ystäviä.
Mutta olimme koko ajan yhdessä.
Katselimne toisiamme aivan liikaa.
Olin läsnä aina kun se sinulle sopi.
Peruin usein
omia menojani ollakseni kanssasi.

 

Aina kun tarvitsit jotain,
Sinä pyysit sitä minulta.
Pyysit minulta apua ja
Sinä tiesit että minä autan sinua
Aina.

 

En koskaan ollut tyttöystäväsi.
Mutta et halunnut minulla olevan ketään muutakaan.
Sinä käyttäydyit mustasukkaisesti joka kerta kun joku yritti flirttailla minulle,
ja joka kerta kun yritin luoda luottamussuhdetta johonkin muuhun ihmiseen
Tai joku muu sai jakamattoman huomioni
Sinä kiukuttelit
Sinä väitit että vain välitit minusta edes vähän
ja että olit parasta seuraa minulle.
Teit itsestäsi sen tärkeimmän.

 

Vaikka olin masentunut ja allapäin,
Sinä yritit parhaasi,
että tuntisin itseni halutuksi ja rakastetuksi.
Mutta aina vain silloin,
kun se sopi suunnitelmaasi.

 

Meidän ei ollut hyvä olla yhdessä
Mutta
ei meidän ollut hyvä olla erossakaan.
Yritimme sitäkin monta kertaa…
Olimme monta kertaa pahasti riidoissa
Huusimme niin ettei viha ja erimielisyydet jäänyt keltään koko kerrostalossa huomaamatta,
Ovet paukkuivat usein,
Ja sen jälkeen lähettelimme kännisiä järjettömiä toisiamme haukkuvia tekstiviestejä.
Ja useammin kuin kerran haimme omia tavaroitanme pois toistemme luota
vannoen ettemme tapaa enää koskaan.
Pian olimme taas sovussa.
Illan riidoista ei koskaan puhuttu enää aamulla.
Erimielisyydet lakaisimme helposti maton alle..

 

Nyt kaiken jälkeen tiedän,
että sinä et koskaan rakastanut minua
Niinkuin miehen pitäisi rakastaa puolisoaan.
Et rakastanut minua omana itsenäni.
En riittänyt sinulle.
Vaikka väitit aina että minä riitän.
Ja ettei minun tarvitse yrittää olla enempää kuin olen.

 

Oikeasti
sinä rakastat sitä,
että joku on lähelläsi.
Pidät siitä että
Teen asoita puolestasi.
Ja hellii sinua huonoina päivinäsi
Sinä rakastat sitä,
Että sinulla on varasuunnitelma.
Ettei sinun tarvitse jäädä yksin vaikka mokailet kuinka..
Sinä rakastat sitä,
Että joku
– kuka tahansa –
pitää sinusta huolta
Ja on tukenasi ja pitää puoliasi elämän koetuksissa.

 

Ja enemmän kuin mitään muuta
sinä rakastat sitä,
miten minä rakastan sinua.
Sitä että teet mitä tahansa,
niin minä yritän ymmärtää.
Minä vertaan sinua muihin.
Enkä ole vuosiin nähnytkään ketään muuta,
Minulle mitään muuta vaihtoehtoa ei vain ole.
Vaikka samalla
Sinä näet vain sen mitä minä teen väärin.
Et minun hyviä puoliani
Etkä varsinkaan omia virheitäsi.

 

Rakastan sinua niin paljon.
Vaikka en useinkaan sano sitä ääneen
Vaan näytän sen käytökselläni.
Säälittävää ehkä mutta tiedät
Miinun juoksevan sinun vislatessa.
Minä tulen aina paikalle ”pelastamaan” sinut hädästä,
ja teen asiat puolestasi
jotta edes sinun olisi hyvä olla.
Että ymmärtäisit joskus tarvitsevasi minua.
Että kunnioittaisit minua edes vähän
Ettet kyllästyisi minuun.
En edes odota kiitosta palveluksistani.
Minulle riitää kun hymyilet
Minulle riittää kun edes sinulla on edes hetken hyvä olla.

 

Joten ei,
me emme koskaan seurustelleet
Mutta silti sinä rikoit sydämeni
Pahemmin kuin kukaan koskaan.
Ja sinä teit sen johdattamalla minua harhaan,
Esitit välittäväsi minusta.
Esitit syvästi rakastunutta ilman
että koskaan suunnittelit valitsevasi minut oikeasti
Ainakaan tasaväkiseen aitoon parisuhteeseen.

 

Pidät minut elämässäsi
Antamalla minulle väärää toivoa siitä,
että jonain päivänä asiat tulisivat muuttumaan.
Annat minun olettaa että jokin päivä olet täysin minun.
Vuosia sinä olet pelaillut huviksesi tätä peliä,
Minun mielelläni ja sydämelläni.

 

Välillä kun huomaat
että olen lähtemässä pois luotasi oikeasti
Sinä muutut
Sinä unohdat muut hetkeksi ja keskityt minuun.
Silloin annat minulle kohteliaisuuksia,
Ja rakkautesi ja huomiosi.
Mutta vain,
jotta voit yhä pitää minut lähettyvilläsi.
Jotta pysyisin tässä.
Kun olin pahiten maissa ja mietin jo kokonaan luovuttamista…
silloin minä elin näillä onnen ja huomiosi murusilla ja onnen hiukkasilla.

 

Sinä lähetät minulle ristiriitaisia signaaleja ja jätät minut usein ihmettelemään,
mitä välillämme oikein on meneillään.
Miettimään mitä tein tällä kertaa väärin.
Ja miksi näin nyt tapahtui?
Taidat nauttia siitä että olen ihmeissäni ja hämmentynyt?

Pahinta on se,
Ettet koskaan luultavasti tule rakastamaan minua samoin kuin minä sinua.
Välillä tuntuu siltä
että sinä vedät minut ja itsekunnioitukseni alas tarkoituksella
Juuri silloin kun näet että voin vähän paremmin.
Ja tuntuu

Että pahin pelkosi olisi
Että tajuaisin pärjääväni paremmin ilman sinua.
Että jäisit yksin
Että joutuisit selittämään
miksi jouduit jätetyksi

 

Vaikeinta ymmärtää on se,
että kaiken tämän ajan
sinä olet tiennyt
kuinka lujasti minä tunnen,
Kuinka paljon annan itsestäni,
Ja kuinka hulluna sinuun oleen,
ja sen sijaan,
että olisit lähtenyt luotani sillä hetkellä,
kun tajusit ettet voi rakastaa minua yhtä voimakkaasti,
sinä olet raaahannut minua perässäsi.
Sinä raahaat minua perässä tässä loputtomassa
epätoivoisen valheellisen rakkauden kehässä.

 

Ja nyt,
Vuosien löysässä hirressä olon jälkeen
Sinä sitten kyllästyit minuun,
– Kun sinun käytöksesi oli saanut minut täysin masentuneeksi ja rikkinäiseksi.
Kun olit saanut minut epäilemään kailkea
ja väittänyt minua sairaalloisen mustasukkaiseksi
Nauraen epäilyilleni.
sinä annat periksi

Sinä jätit minut ilman,
että annoit selitystä jonka minä ansaitsin.
Ihan totta!
Minulla olisi ollut täysi oikeus tietää,
mitä tapahtui,

Sinä olet se,
joka annoit minun rakastua sinuun kuin idiootti.
Sinä olit se,
Joka leikki minulla ja tunteillani
ja sinä olit se,
joka antoi minn uskoa valheisiisi.
Ja joka antoi minun ripusautua turhaan toiveeseen.
Sinä olet se,
Joka saisi nyt ottaa vastuun
tuskastani ja särkyneestä sydämestäni.

Jonkun vielä kysyessä syytä eroomme

minä tiedän oikean vastauksen.
”Hän paljastui itsekkääksi paskaksi”

sillä ei ole mitään tuskaa lieventävää merkitystä
etten ollut silloin enää mitään muuta
kuin aivan täysin sinun omasi,
Sinun armoillasi.