Hän joka teki minusta minut

Minulla ei ollut tarkoitus tuntea mitään tälläistä.
Ei ollut tarkoitukseni sinuun rakastua.
Tai viettää kanssasi vuosia..
Tarkoitukseni oli pitää kanssasi vain hetken hauskaa,
Olit ”kielletty hedelmä” jonka halusin ja jota tarvitsin.
Olit tapani unohtaa hetkeksi kotonani vallitseva ahdistava ilmapiiri…

Pidimmekin tunteettomasti hauskaa aikamme.
Tutustuttuamme paremmin
Rakastuin kuitenkin.
(Lopulta niin suuresti etten ennen tiennyt sitä edes mahdolliseksi.)
Sokaistuin jo ensimmäisenä iltanamme puhuessamme,
Tuntui että sillä hetkellä olit ainoa ihminen
Joka ymmärsi minua
eikä tuominnut valintojani elämässäni.

Hullaannuin suudelmistasi ja halauksistasi,
Sanoistasi…kehuistasi…
En koskaan ajatellut
että antaisit niitä minulle alkavien tunteiden vuoksi,
vaan hekuman saadaksesi…

Näin jo heti alussa sinussa paljon asioita, joista en pitänyt
Ja jotka sotivat täysin oppejani ja periaatteitani vastaan.
Mutta päätin jättää ne huomioimatta.

Teit nopeasti minusta riippuvaisen.
Sinusta ja huomiostasi.
Olit kuin ilmaa,
jota ilman en enää voinut elää.

Sinusta tuli ainoa ihminen,
joka pystyi valaisemaan päiväni vain hymyilemällä minulle.
Ja joka sai minut hyvälle koko päiväksi tuulelle soittaessaan iloisesti vitsaillen kuulumisiani.
Mutta sinä olit nopeasti myös ihminen
joka pystyi pilaamaan fiilikseni pitkäksi ajaksi
Vain sanomalla jotakin julmaa…

Olit yhtäkkiä se ainut mies elämässäni.
Ainut jolla oli niin paljon valtaa minuun ja tekemisiini.
Ja jolta halusin hyväksynnän kaikkeen elämässäni.

Kanssasi ollessani luulin,
että nyt minulla on kaikki se
mitä olin elämääni kaivannut.
Seikkailua ja jännitystä.
Draamaa ja komediaa…
Romantiikkaa yli rajojen…
Kauhuakin…

Mutta olin väärässä.
Onni ei ole sekavaa humalaista sekoilua,
helvetimoista huuto riitelyä,
eikä pikaista kännistä sähläystä peiton alla ennen sammumista.
Ei aamuisia hiljaisia tunteja kun ei muista mitä yöllä on tapahtunut,
Eikä morkkiksessa tehtyjä pikaisia sovintoja ennen kolikkojen laskentaa uuteen nousuun päästäkseen…

Ei onnellisuuteen kuulu hullua molemmin puolista mustasukkaisuutta ja…
Eikä rakkaus ole kilpailua huomiosta tai paremmuudesta….

Mikä on pahinta?
Meillä meni vuosia ymmärtääksemme tuon.

En ole päässyt yli kauniista ajatuksista sinusta.
Rakkaudestani.
Olemme opetelleet onnellisiksi..
Ja lisää opittavaa riittää…

Tiedän kuitenkin
Että haluan olla kanssasi.
Vaikka minulla ei enää ole vaaleanpunaisia laseja päässäni sinua ajatellessani,
Tahdon että pysyt siinä lopun ikääni.
Vaikka olemme erilaisia (ja helvetin hankalia puupäitä molemmat)
niin
Meidän kuuluu katsella toisiamme.

Minulla on vieläkin unelmia suhteemme varalle.
Ja aina vaan uusia haaveita ja fantasioita
joita täytämme vielä joku päivä…

En ole enää vuosiin (jos koskaan)
Edes nähnyt unta
sinun kosivan minua etelän rannalla sillä upealla sormuksella, jonka näin koruliikkeen ikkunassa…

Minulle riittää hyvin että
Avaat tiukan purkin pyynnöstäni
Tai yllätät minut joskus ostaen pyytämättä lempileivokseni…

Sinun ei tarvitse näyttää minulle rakkauttasi
niin kuin elokuvissa sankarit näyttävät tyttöystävilleen.
Eikä sinun tarvitse todistella vanhemmilleni
että kaikki on valmiina yhteistä vanhuuttamme varten.

Et välttämättä koskaan tule sitoutumaan minuun sillä tavalla,
kuin toivoisin.
Et ole koskaan ottanut meitä niin vakavasti kuin minä.
Olen sinulle yhä se hauska tyttö,
joka antaa sinulle kaiken
mitä tarvitset.
Seuraa, hymyn synkkänäkin päivänäsi…
Upeaa seksiä. Adrenaliinia…
Olen vain sinun (ainakin juuri nyt)
Ja sinä tiedät sen.

Sinä sanoit joskus (ääneenkin)
Ettet ole kanssani koskaan kokenut sitä tunnetta,
Että kuuluisimme täysin toisillemme.
Etkä koskaan ole nähnyt minua sellaisena naisena
jonka kanssa seurustelisit vakavasti tai edes julkisesti.
Saati lopun ikääsi.

Välillä olet aivan sokea.
Et näe kuinka katson sinua salaa hymyillen.
Etkä näe surua silmissäni
kun kohtelet minua kaltoin.
Et halua huomata kuinka paljon toivoa katseessani on
Kun odotan sinua saamaan ajatuksesi kasaan.
Oikeasti!
Hitto vie!
On niitäkin päiviä
jolloin et näe minua ollenkaan
vaikka olisin ihan lähelläsi.
Et kuule mitä sanon.
Et kiinnitä huomiota tarpeisiini ja toiveisiini.
Mutta jostain syystä (jota en osaa edes selittää)
olen vielä tässä.

Välillä tuntuu kuin ryömisin edessäsi.
Anelllen huomiota sinulta.
Minä jumalauta ”Huomiohuoraan”
Vain että antaisit edes ihan vähän ajastasi minulle!

On ihan ok,
ettet välillä vastaa viesteihini koko päivänä.
Ymmärrän kyllä sinun väsymyksesi ja kiireesi.

Vieläkin istun lohduttamassa sinua,
Kun et taaskaan saanut tehtyä niitä asioita
joita olit tälle päivälle suunnitellut.

Minä joustan usein lähes kaikessa.
Vain Jotta sinulla olisi edes vähän parempi olla.

Ja kuitenkin.
Minä päädyn usein olemaan se,
Jolle sinä raivoat.
Ja se roskapönttö
Johon purkaat turhautumisesi ja tressisi.
Minä nielen useimmiten sanasi vastaan väittämättä
ja yritän olla välittämättä kiukustasi.

Minä toimin kalenterinasi ja muistikirjanasi.

Minä yritän saada sinut paremmalle tuulelle omista vähistä voimistani huolimatta.

Toitotan loputtomasti sinulle
Että kaikki järjestyy.
Ja että huono kautemme menee kyllä ohi…

Olen ylpeästi sinun ”ämmä” joka tapauksessa
Vaikka sinä välillä olisitkin heikko.

Myönnän kyllä,
Vuosien varrelle on mahtunut paljon…
Hitosti kaikenlaista ikävääkin tunnetilaa…
Olen vihannut sinua koko sydämestäni.
Olen ollut katkera..
Olen toivonut helvetin kirot niskaasi.
Olen toivonut että vain katoaisit.
Olen kaivannut sinua niin että fyysisesti sattuu.
Olen pitänyt sinua säälittävänä pelkurina.
Olen arvostellut sinua muille varmaan ilkeämmin kuin ketään.
Tämän kaiken vain koska
Olet satuttanut minua.

Et päästä minua menemään,
Muttet tee myöskään mitään edistääksesi suhdettamme.
Haluat kovasti pitää minut lähelläsi,
koska saan olosi välillä tuntumaan paremmalta.
(Mutten tarpeeksi hyvältä kuitenkaan
että pystyisit sitoutumaan täysin)

Sitten kun hyväksyn tämän totuuden,
pystyn ehkä rikkomaan kahleen,
jonka olet tiukasti sitonut jalkaani.

Olet mies jota minä nyt vaan satun rakastamaan
Mutta olet mies
jonka kanssa minulla ei ole valoisaa tulevaisuutta omakotitaloineen.
(Ja muuta sellaista turhan päiväistä skeidaa,
jota vanhempani minulle toivoivat minut tehdessään).
Tiedän sen helvetin hyvin.
Ja hyväksyn sen täysin.

Asiat voisivat tietenkin olla paljon paremminkin mutta tämä riittää minulle!!!

Joku voisi ajatella
että saattaisit joskus yhtäkkiä tajuta,
millainen timantti sinulla on vierelläsi.
Mutta minä tiedän,
Sinä et tule sitä tekemään.

Jostain syystä en varmaan koskaan tule olemaan ihan tarpeeksi riittäkseni sinulle..

Et koskaan tule näkemään täysin
kuinka upea olen.
Etkä monien mielestä anna riittävää arvoa sille,
mitä olen puolestasi tehnyt.

Voisitko sinä sitten antaa ”täydellisen onnen” ja ”täydellisen parisuhteen”
jollekin toiselle?
En usko.

Olen hyväksynyt jo aikoja sitten että:
– et koskaan se mies,
Joka herättäisi minut aamulla silittäen päätäni ja toivottaisi ”hyvää huomenta” hymyillen
Tuodessaan minulle aamun lehden, lämpimiä munkkeja ja kahvia sänkyyn.

Tuskin koskaan tulet olemaan myöskään mies,
Joka pitäisi minua sylissään tunteja
Minua rauhoitellen kun itken.

En usko myöskään koskaan näkeväni sellaista päivää
että keittelisit pitkään minulle kanakeittoa piristykseksi,
kun olet kipeä.

Et yksinkertaisesti ole sellainen mies
jolle olisi tyypillistä näyttää tunteensa niin.
Ja pitää sillä tavoin huolta läheisistään

Kuitenkin tiedän että välität minusta paljon.
Ja ongelmiin joutuessani puolustaisit minua.

Olet (kaupungilla liikkuvien juorujen mukaan)
aina ollut sellainen henkilö,
Joka ei ota elämäänsä helposti uusia ihmisiä.
Mutta jos otat jonkun lähellesi,
Et luovu ihmis-suhteistasi helposti.
Olen kuullut (ja ymmärtänyt) myös että
Jos luovutat jonkun ihmisen suhteen täysin,
Ei (kuulemma) ole mitään toivoa
että ottaisit takaisin elämääsi.

Haluaisin ettemme koskaan huonoinakaan päivinä unohtaisi
hurjaa kemiaa välillämme.
Ja sitä positiivista tunnemyrskyä ja järjetöntä himoa mitä toisillemme parhaimmillamme aiheutamme.

Voisin ajatella katkeroituneena
Että olet mies joka pettää minua (uudelleen)
Heti jos saa siihen mahdollisuuden.
Ja kytätä sinua välttääkseni sen
En halua tehdä niin.
Toivon että opit virheestäsi.

Olet juuri se mörökölli.
Joka hetkittäin ajaa minut täysin hulluuden partaalle.
Antaen minun myöhemmin uskoa että
minä olen se järjetön meistä.
Se jolla on ongelma.
Ja se jonka pitää pyytää anteeksi.

Olet ihminen
joka voisi halutessaan tuhota minut täysin.
Psyykkeeni, itsetuntoni…
ja noh…
Aivan koko elämäni.
Silti otin sen riskin uudelleen
Ja laskin sinut lähelle itseäni.
Sänkyyni ja pääni sisään.

Et tiedä (tai ainakaan muista) minusta juuri mitään
Ja silti..
Tiedät pahimmat kipukohtani ja luurangot kaapeissani.
Lapsuuteni julmat tapahtumat…
Sen kaiken paskan miksi ylipäätään olen minä…

Olet auttanut minut yli monista traumoistani
Ja olet kasvattanut minusta jälleen ihmisen.
Naisen joka tietää mihin pystyy ja luottaa itseensä!
Joka uskaltaa yrittää…

Joskus yön tunteina olen kuitenkin miettinyt että
haluat liikaa energioistani
ja vaadit minulta aivan liikaa ymmärrystä ja voimaa.
Ilman, että itse vastaat tarpeisiini juuri mitenkään.

Tiedän kyllä senkin että
Vielä joskus saattaa tulla aika,
Jolloin tajuan,
miten vähän minä ja uhraukseni merkitsivät sinulle.
Ja tiedän jo nyt että tuolla hetkellä
minä kadun syvästi päätöstäni
antaa kaiken aikani
täyden rakkauteni
Ja ”parhaat vuoteni” sinulle.

Minun pitäisi ensisijaisesti antaa ne itselleni.
Minun pitäisi olla muuttamatta itseäni.
Ja Pitää kiinni tiukemmin omista periaatteistani.

Rakkaus tuli luokseni,
kun ajattelin
Etten pysty enää rakastamaan.
Tai ansaitse rakkautta.

Mutta arvaa mitä?
Kaikesta paskasta huolimatta
Minä ajattelen
Juuri nyt
Että sinä olet parasta,
mitä minulle on tapahtunut.
On minun tietoinen päätökseni olla kanssasi (ongelmistamme huolimatta)
Minulla on oikeus päättää siitä.
Tämä on elämäämme.
Tämä on totta.