Irti?

On hauskaa ja erikoista miten päivät kuluvat eikä mikään tunnu muuttuvan.
Yhtäkkiä käännyn ympäri, puoli vuottq kuluu ja kaikki näyttää erilaiseltä.
Ne ovat hienovaraisia muutoksia, joita sinä et edes huomaa.

Aika kuluu,
katson taakseni,
enkä enää ole sama ihminen, kuin olin eilen.
Ja se on enemmän kuin ok.
Minun ei kuulukaan olla sama.
Minun tuleekin kehittyä.
Työstää itseäni;
ei olla pysähdyksissä ja itsepäinen.
Asiat eivät koskaan muutu, jos jatkan näin.

Syleilen muutosta – hyvää ja pahaa.

Kun katson taakseni, huomasin, että kaikki tapahtui juuri,
kuten niiden oli tarkoitus tapahtua.
Asiat aina menevät huonommin, kunnes ne alkavat mennä paremmin.
Me tiedämme sen teoriassa, mutta käytännössä se on vaikeampaa hyväksyä.

Kun aika kuluu huomaamatta, se saa aikaan hienovaraisia muutoksia ja yhtäkkiä kaikki nuo asiat, joiden luulit pitävän sinua otteessaan, viimein päästävät irti
– kun luulit, ettei ulospääsyä ole ja tie on kadonnut.

Me kaikki opimme jatkuvasti, läpi koko elämämme.
Siinä on todellinen kauneus.
Asia, jonka minä opin, jopa auttoi minua eniten, oli näyttää tunteeni.
Ei pitää niitä pullotettuna sisälläni.
Se pullo tulee räjähtämään lopulta ja se ei ole kaunista katsottavaa.

Opin puolustamaan itseäni.
En laske enää päätäni kenenkään edessä.
Mutta opin myös olla pitämättä päätäni liian korkeallakaan.
Koska joku tai jokin tulee läimäisemään sen alas.
On parasta olla nöyrä, mutta ylpeä.

Luulen, että ihmeitä tapahtuu ja aika toimii ihmeenä.
Tästä opin, että minulla on vielä paljon opittavaa – ihmisistä, rakkaudesta, olosuhteista.

Ei kaikki tapahtunut, kuten olisin niiden halunnut tapahtuvan.
En halunnut särkeä sydäntäni.
Kuka haluaisi sellaista?
Me kaikki pelkäämme tulla satutetuiksi.
Mutta joskus suru on paras tie onnellisuuteen.
En tiennyt sitäkään.
Nyt tiedän.

Kaikki tapahtuneet asiat ovat tehneet minusta rohkeamman,
tehneet minusta vahvemman.
Opin ottamaan riskejä.

Luulen, että tuo käsitys vahvisti minua eniten.
Se sai minut kasvamaan.
Koska ainoa kerta, jolloin oikeasti kasvat, on silloin, kun teet asioita, jotka pelottavat sinua ja saavat sinut tuntemaan olosi epämukavaksi.
Että asiat, joita haluat, ei juokse luoksesi, sinun tulee juosta niiden luokse.

Kaadun – Nousen. Elän – Opin.

Niin monta kertaa, kuin minun täytyy.
Se tekee minusta sen, kuka olen.
Pidän siitä, että olen muuttunut.
Tunnen itseni ylpeämmäksi itsestäni nyt.
Rakastan itseäni enemmän nyt.
Kaikki ylä- ja alamäet tekevät vuosista merkityksellisen elää.