Jos hajoaisin sittenkin

Minäkin saisin hajota.
Kukaan ei enää odota minun pitävän
koko ajan hajoamatonta
naamiota kasvoillani.

Voisimme kävellä ympäriinsä nämä naamiot päällämme,
piilotella maailmalta ja jopa toisiltamme,
Valmistamme siten itseämme siltä,
Että meitä jompaa kumpaa vielä oletettavasti
tulee sattumaan.

Mutta tullessamme yhteen,
Meijän pitää pystyä kaikki valepuvut riisua ja pystyä luottamaan olemaan paljaita
– yksin ajatustemme
Ja olla yhtä
oikeiden tunteidemme kanssa.

Vihdoinkin ymmärrän
että minäkin saisin hajota.

Tiedän, ettei kukaan katsoisi.
Tiedän ettei kukaan pilkkaisi heikkouttani.

Voisin halutessani sulkea makuuhuoneen oven
Ja itkeä yksin kylmille seinille kanssasi.

Tieedän että Sen enempää sinä kuin ympärillä olevasta seinätkään
Eivät kertoisi kenellekään kyyneleistäni.
Antaisitte hiljaiset aplodit ja opettaisitte miten päästä eteenpäin.

Sinäkin saat itkeä
Jopa ilman syytä.
Sinustakin saa tuntua että nyt sinun
Maailma romahtaa
Tai muuten vaan jotta sinun pitää pitää minusta kiinni ja itkeä.
Olen aina sun tukena.
Aina.

Sunkin pitäisi yrittää päästä eroon noista sumuisista tunteista,
jotka selvästi vaivaavat sinua.
Ne tekevät olosi epämukavaksi.
Ne ovat pilviä,
Jotka peittävät mielen aurinkosi.

Saan itkeä menneisyyttämme.
Saan olla päästämättä jostain asioista irti.
Anna aikaa itsellesi päästää irti mlusta.

Minunkin pitäisi ottaa aikaa itselleni
Päästäkseni sinusta
Ja aikaa itkeä tuska kaikesta ulos
Ja siten päästää niistä irti.

Joskus vielä
Yksinäinen hetki tulee toivottavasti olemaan asioiden loppuun saattamista.

Ehkä meillä ei ole vielä ollut
Aikaa ja mahdollisuutta
lopettaa tätä kappaletta elämässämme.
Ehkä nyt on aika päästää siitä kaikesta irti.
Irti meistä.

Ei ole häpeä,
Jos minulla ei ole nyt ketään,
Jonka kanssa jakaa tämä tuska.
Mutta minulla on minut.
Voin jakaa sen itseni kanssa.

Minä olet se joka tietää,
mikä on minulle parasta.

Sinä olet se,
joka tietää, mikä on parasta
Sinulle, sydämellesi ja mielellesi.
Sinä selviydyt kyllä.
Aina.

Ei ole häpeä kiljua ja nyyhkyttää tyynyyn,
Itku jota kukaan ei huomaa.
On ihan normaalia herätä pää kyynelten kastelemalla tyynyllä.
Sinä peset ne pois,
kuten peset pois nuo tunteesikin kyyneleidesi avulla.

Voimme valehdella,
Että voimme hyvin.
Meidän on jo vuosia pitänyt valehdella samaa.
Onhan meillä ollut se vahva maski yllämme jo kauan.

Totuus on
Jännä juttu
Joka saa selviytymään
päivästä ihmisten parissa silloin,
kun tekisi mieli vain hautautua itsekseen syvälle
Pimeimpään huoneesi nurkkaan
Hiljaa ja itkemään.

Minä taas saatoin viipyä kylpyhuoneessa peiliin tuijottaen
ja verestäviin silmiin tuijottaen,
Rauhoittaa itseäni,
koska minun tuli astua ulos huoneeseen,
joka on täynnä ihmisiä,
Joiden ei tarvinnut huomata minun itkeneen.

Tulen tulevaisuudessakin olemaan ilmeetön,
pesemään kasvoni ja yrittämään kasata itseni,
kunnes näytän taas normaalilta.
Ja vaikka joku sitten huomaisikin kyyneleeni,
Minä valehtelisin.
Sanoisin silloinkin,
että mulla on kaikki ok.

Kiitos.
Sinun kanssasi ollessani …
Tai oikeammin vasta silloin.. 
minä ymmärsin..
Että minä saan ja voin hajota toisen ihmisen edessä.
Ja että Tuo toinen oikeasti haluaa ja yrittää auttaa minua.
On ihan ok hakea ja saada apua.
Me kaikki tarvitsemme sitä.

Me olemme ihmisiä,
meillä on tunteita.
Me kaikki tarvitsemme hetkittäin apua.
Niin minäkin tarvitsen.
Se ei tee minusta yhtään vähempää ihmistä.

Sinä saat halutessasi piileskellä luomasi maskin takana koko loppu elämäsi ja koko maailman edessä.
Mutta Sinä saat ottaa myös maskisi pois,
Ja näyttää itsesi
Jos saavut luokseni.

Saamme hajota palasiksi,
Koska tulemme kokoamaan itsemme uudelleen.
Yhdessä tai erikseen.

Se on ihana asia että toistemme ansiosta olemme oppineet olemaan yhteydessä
vartalomme
sydämemme
sielumme
Ja mielemme kanssa.
Teimme työtä yhdessä.
Ja jos yhteistyömme jatkuu,
Tiedän että vielä joskus
Me molemmat
Tulemme olemaan kunnossa.