Joulu tulee

Kun loin oman tulevan jouluni
ajatuksissani
Yllätyin ihan itsekin
Kuinka ajatukseni olivat ne sittenkin
Positiivisia ja lämpöisiä.
Täynnä toivoa rakkaudesta ja ”täydellisestä” hiljaisuudesta.

Tiedän kyllä
että tarvitsisin nyt aikaa ihan vaan itselleni ja ajatuksilleni.
Aikaa jolloin ottaisin viimeinkin aikaa miettiä asioita.
Ja muutenkin pysähtymiseen.

Haaveissani eläisin hiljaa ajatusteni onnelassa.
(Monen kuukauden jälkeen)
Saisin viimeinkin
ehkä jopa kerran itseni uskomaan itseeni
Tai jopa täysin kasaan.

Saattaisin joulupäivänä yllättää itseni (terästetyllä) glögillä
Ja jopa suklaalla.
Tai jopa sillä pitkään halutulla isolla pehmolelulla.
Näillä (vuosilla kerätyillä) tunnetiloilla syyttäisin luultavasti siitäkin itseäni.
Tuntisin taas jonkun sortin sortin itseinhoa.
(Typerää touhua itsestä huolehtimisesta.)

Saattaisin huonona hetkenä Hajoilla pelkästä itsekkyydestä.
Voisin sääliä ja syytellä itseäni..
Ihan loputtomasti liikaa
”Kärsien” yksinäisyydestäni.

Mutta miksi ihmeessä tuhlaisin nuo kalliit rauhalliseen hiljentymiseen tarkoitetut pyhät kärsimällä?
Ei joulun taikojen uskojeni mukaan pitäisi
(Ainakin enää näillä vuosilla)
Tulisi koostua teennäisestä hymystä ja tonttu lakista
Tai niistä muilta saaduista materiaalisista paketeista
Vaan joulun pitäisi sisältää antamisen iloa
Ja..
Rauhaa itsensä kanssa.
Ja sitä jotakin
Mystista joulun tunnelmaa.

Isoäitini lausetta lainaten uskon VIHDOINKIN nyt että
Repaleiseisinkin ihminen
Voi halutessaan saada joulun tunnelman
Kotiinsa (ja jopa sydämeensä)
Ilmankin havuja tiputtelevaa kuusta ja palanutta kinkkua.
Niitä lapsia pakosta laulavia
Ja rommilta haisevaa joulupukkia

Jokaisen joulu on erilainen.
Mun joulusuunnitelma olisi nyt ainakin tämä
MUTTA se voi vielä vaihtua.
Ehkä.