Menetetty?

Mä oon paska ihminen.

Mulla oli mies,
Joka oppi rakastamaan mua
(Lopulta jopa enemmän kuin itseään)
Mies joka oli valmis siirtämään vaikka vuoria pyytämättä vuokseni.

Mulla oli vuosia elämässäni
hyvin erikoinen mies.
Ainutlaatuinen ja erityinen mies
joka rakasti minua koko sydämellään.

Mutta en nähnyt sitä.
Enkä koskaan osannut nähdä sitä tuskaa,
jota teoillani sullle aiheutin..

En ”tyhmänä aasina” nähnyt,
ettet saanut takaisin juuri mitään.
En koskaan antanut sullw edes tippaa siitä,
rakkaudesta tai arvostuksesta
Joita olisit ansainnut saavillisen.

En tajunnut
Kun annoit mulle loputtomia uusia mahdollisuuksia,
En huomannut monia toteutuvia lupauksiasi
Enkä niitä uhrauksia,
Joita teit parisuhteemme eteen.

En nähnyt,
Kuinka kärsivällisesti odotit mun muuttuvan
ja kuinka tiukasti pidit minusta kiinni niin pitkään
kuin pystyit.

Mutta lopulta luovutit.
Lopulta näit oman arvosi.
Ja näit pinkkien lasien ohi sen kylmän totuuden,
Etten koskaan tule olemaan sellainen nainen.
Jonka tapaisen haluat ja millaisen tarvitset elämääsi.

Tajusit vihdoin
Että pysyisin aina samana kusipäänä
ja sait tarpeeksesi.

Joten lähdit elämästäni,
Vaikka hajotit oman sydämesi näin tekemällä.
(Kai tällä kertaa lopullisesti?)

Toivon että olet vihdoin nyt tarpeeksi vahva
etkä katso taaksesi.

Totuus on että kaipaan sinua helvetisti jo nyt.

Minuun fyysisesti sattui
Kun tänä aamuna heräsin
ja yhtäkkiä rajusti tajusin
mitä menetin.
Päästin erityisen miehen menemään
Ja se oli suurin virheeni ikinä.

Olit ainoa mies
joka ei nähnyt mua huonojen puolieni kautta,
vaikka olit niistä kaikista hyvin tietoinen.

Olit ainoa ihminen maailmassa,
joka ei rakastanut mua epätäydellisyyksistäni huolimatta,
vaan juuri niiden takia.

Olit ainoa
joka ei juuri koskaan tuominnut mua
Ja joka aina onnistui löytämään oikeutuksen teoilleni,
Vaikka juuri sinä olit se,
Jota minä kohtelin eniten kaltoin.

Yritit korjata mut silloinkin
Kun kaikki muut luovuttivat suhteeni
ja olit ainoa maailmassa
joka teki parhaansa,
vaikka en edes halunnut tulla pelastetuksi.
Tai kun en välttämättä ollut edes huomannut kaatuneeni….

Olit pitkään ainut joka näki minussa mitään hyvää.
Huomasit mitä voisin olla.

Olit se mies
Joka halusi ajatella
että rakkautesi voisi muuttaa minut.

Mutta valitettavasti niin ei tapahtunut.
Valitettavasti pysiyn samana ääliönä,
joka olen aina ollut.
Kaikista yrityksistäsi huolimatta.

Myönnät sitä tai et,
Oot ainoa maailmassa,
Joka todella ymmärsi mua.
pystyit lukemaan ajatuksiani.
Usein ymmärsit kaikki tunteeni ja ajatukseni sanomatta.
Olit ainut jolla oli voimaa motivoida mua ja pitää mut liikkeessä.

Olit se ihminen,
Jonka edessä pystyin olemaan oma typerä itseni.
Ja ensimmäinen ihminen
Jolle lopulta uskalsin näyttää haavoittuvuuteni
ilman suurta pelkoa siitä,
että käyttäisit minua hyväksesi.

Tajusin nyt (vuosia liian myöhään)
Mun ei olisi tarvinnut koskaan esittää olevani kova tyttö
kun olin kanssasi,
koska olisit ymmärtänyt kaikki pelkoni ja epävarmuuteni.

Muistatko minut myös tyttönä
joka asetti sinut ykköseksi,
samalla kun sinä kohtelit mua vain toisena vaihtoehtona?

Et ollut koskaan itsekäs.
Vaikka syytin sua et ajattelit aina hyvinvointiani
kuin tärkeintä asiaa maailmassa?

Kuinka helvetistu halusin sinun olevan onnellinen
ja kuinka sinä olit valmis tekemään kaikkesu nähdäkseen mun hymyilevän?
Hymyilin aidoimmin kun olin lähellä sua.

Voin luvata.
Joka kerta..
kun sinä tunnet olevasi yksin tässä maailmassa
Ja sinä ajattelet valitsevasi tämän tytön numeron.
Soita vaikka vuosien päästä.
– minä vastaan.
Voin luvata sinulle sen.

Kuinka mukavaa olisi pitää sua kädestä
ja kuunnella miten asiat selviävät.

Voit olla varma,
Jos tuut vielä takaisin niin
Sulla on joku johon nojata
ja joku, joka ei koskaan enää lähde viereltäsi.
Ja silloin ymmärrät,
olen ainoa ihminen maailmassa,
joka ei koskaan peräänny.

Olen tässä,
Sinua varten läpi synkimpien tunteiden ja hetkien.
Ainoa, joka ei koskaan poistu luotasi,
Vaikka olisit pahimmillasi.

On monia asioita,
Joita tulen ikävöimään sinussa,
mutta eniten kaikesta ikävöin sitä,
Kuinka rakastit minua ehdoitta
ja ilman, että pyysit juuri mitään takaisin.

Ja mitä mä tein tuolle rakkaudelle?
Pidin sitä itsestäänselvyytenä sen sijaan,
että olisit vaalinut sitä.

Totuus on, etten koskaan nähnyt tämän arvoa,
ennen kuin menetimme sen iäksi.

Nyt on (luultavasti) liian myöhäistä
tehdä enää mitään.

Rakastan sua.