Miksi kulta?

Miksi kulta??

Käännät selkäsi
Vetäydyt.
Raivoat.
Kiukuttelet turhasta.
Juuri silloin kun luulen asioiden olevan edes vähän paremmin.

Mutta jos ilmaisen merkkejä siitä,
Että nyt olen saanut tarpeeksesi,
Tuletkin lähemmäs,
Viettelet,
kosketat
saat minut nauramaan.

Harvoin vedän sinulle pultteja
ja päätä että pidä tunkkis.
Ei minun kannata enää lähteä ovet paukkuen kiitämään vaikeasta paikasta.
– sehän vain pahentaisi asioita
ja rikkoisi sitä,
mitä vaivoin on rakennettu.

Kuuntelen sinua
neuvottelen asioista puolestasi
ymmärrän useimmiten huolesi
(Jos kerrot niistä)

Sinullahan on nyt ollut tosi rankkaa.
Jos vain kärsivällisesti
rakastan ja rakennan pilvilinnoja.
Sinäkin varmaankin
joskus
eheydyt ja avaudut.
Minullekin.
Ehkä.

Olen huomannut että
Sohvalla istuvasta mörököllistä
kuoriutuu tarvittaessa esiin se
vahva,
näkemyksellinen,
kypsä
ja viisas mies,
joka voit olla.
Ja osaathan sinä olla
tosi lempeä
ja huomioiva.
Joskus.
Halutessasi.

Kunnes sitten
Tilanne räjähtää taas käsiin.
Erkaanumme toisistamme.

Olen kai
toiminut tai käyttäytynyt niin,
että sinulla on aihetta epäillä
uskollisuuttani,
Rehellisyyttäni
tai suoraselkäisyyttäsi.

Olen välillä niin helvetin keskusteleva,. pohdin asioita liikaa
Niin että se rasittaa
korviasi ja hermojaI.
Mielipiteelläni ei ole silloin sinulle väliä.
Et jaksa jauhaa paskaa.

Olen ostanut kaupasta
vääriä tuotteita
tai hoitanut jonkun asian
ihan päin persettä.

Joskus kun
Minä haluan läheisyyttä ja kosketusta
mutta
sinä haluat rajua seksiä.
Turhaudumme silloin molemmat.

Haluan toisinaan
kunnollista keskustelu yhteyttä
mutta sinä tahdot
relata telkkarin edessä.
Usein minä silloin hiljenen.

Haluan tulla nähdyksi,
kun sinä vaadit
että asiat sujuvat hiljaa.
En kysele.

Miksi helvetissä tämänkin pitää olla
niin saatanan monimutkaista???

Olen hyvin hämmentynyt,
Surullinen,
ihmeissäsi.
Mikä vittu sua nyt oikeesti mättää?
Mikä meitä vaivaa?

Kuinka mun pitäisi olla toisenlainen,
Tai toimia eri tavalla?

Miksei
sydämeni lämpö,
henkinen ymmärrykseni
viisauteni
ja psykologinen tietämykseni
auta?
Ehkei ajoitus ole vielä oikea?

Vaikka tapaisin terapeutteja,
Hoitajia ja parantajia.
Lukisin kirjoja,
Keskustelisin ystäviesi kanssa.
Keskittyisin
meditoisin
Huolehtisin hygieniastani
Ja kaikkineen
Hoitaisin itseäni.
Riittäisikö sinulle mikään muutos?

Jos ei.
voimani alkavat jo hiipua.
Valitsen hiljaisuuden,
koska tiedän hyvin
että puheeni saattaa aiheuttaa
Epätoivon tai raivomyrskyn.
En jaksa enää riidellä.

Suunnittelen usein
”Jos mä nyt teen näin, niin ehkä tää menee hyvin.
Jos mä nyt panostan,
niin ehkä ukko ei tsiigaile muita naisia niin paljon.”
Voiko asia olla näin?

Suoraan sanottuna hetkittäin..
suunnittelen eroa.
Mutta jokin kumma voima
saa minut pysymään tässä suhteessa.
”Kyllä tää tästä – mä en vain ihan vielä ole keksinyt sitä kaiken avaavaa koodia.”

Minä tiedän!!!
Rakastan sinua.

Mutta
Minussa asuu
arvostaan epävarma tyttö,
Kiltti selviytyjä,
joka tekee mitä tahansa
Vain saadakseen vihdoin kokea
miehen arvostusta.
En ole nyt tehnyt mitään väärin.
Eiminussa ole mitään vikaa
Meissä on.

Huonoina päivinä
sinä
peilaat minulle
sitä osaa itsessäni
joka epäilee itseään
syvän tunnistamattoman
häpeän vallassa.

Kumppanini heijastaa minussa osaa,
joka ei tullut
nähdyksi,
kannatelluksi
Tai tuetuksi.

Olen löytänyt sinusta itselleni vastakappaleen,
vaikka haaveilin vain
Aidosta rakkaudesta.

Olet ihan helvetin rankka persoona.

Niin olen minäkin.