Mitä rakkauden pitäisi olla

Mitä on rakkaus?

”Minä tiedän
miten uskomattomalta se kuulostaa…
Mä Sua tuskin tulen unohta

Jos laiturisi on avoinna minulle
Niin vaikka tuuli kääntyisi,
veneeni tulee aina seilaamaan takaisin luoksesi. 
En osaa navigoida toisia vesiä
enkä tiedä toista tapaa ohjata venettäni tuulen kanssa.
Mutta sinä olet tuuli
ja meret täyttyy kyynelistä,
joita itken jos joudun luopumaan sinusta.

Sinä sanoit
että rakastat minua,
mutta tarvitset ehkä oman tilasi takaisin
etkä halua joutua hyökkäyksieni kohteeksi.

Sinä sanoit myös
ettei minun tarvitse näyttää rakkauttani sinulle kulkemalla kanssasi
minne ikinä menetkin.
Ja nämä sanat satuttivat minua ensin.
Oli aivan kuin olisit jättämässä tämän kaiken taaksesi. 

Minulle rakkaus oli sitä
Että olen valmis tekemään kaiken puolestasi (tai ainakin kanssasi)

Tiedän kyllä nyt
että tätä voisi sanoa henkiseksi riippuvuudeksi,
Joka puski minua jatkuvasti takaisin luoksesi.
Oli kuitenkin vaikeaa hyväksyä että
tapa jolla rakastin ei ollut oikea.
Oli myös vaikeaa hyväksyä se
ettei rakkautta voida osoittaa hengittämällä jatkuvasti toisen kaulassa
vaan luottamalla siihen ettei toinen katoa.
Ei toisen tarvitse aina olla rinnalla.

Sinä olet kaikkeni enkä voi elää ilman sinua.
Olen rakentanut elämäni ajatuksesta,
jossa me olemme yhdessä
Enkä enää tiedä kuinka olla ”minä”.
Nyt jäljellä on vain ”me”.

Alussa kaikki ei ollut näin.
Suhteemme oli kuin hento tuulahdus,
jonka voi kokea iltapäivisin aina keväällä. Se toi mukanaan kylmiä väreitä koskiessaan ihoa
ja sai minut tuntemaan itsesi mukavaksi nykyisyyteni kanssa.

Kiinnyin sinuun nopeasti ja elämäni alkoi olla riippuvainen sinusta. 
Sinä olit minun maailmani,
ja lakkasin tekemästä muita asioita, jotta voisin olla rinnallasi.
En ottanut ainuttakaan askelta ilman,
että ajattelin ensin mitä sinä sanoisit. 
Hallitsit minua aivan kuin olisin ollut nukke.
Otit ohjat veneestämme.

Minä rajoitin ITSE itseäni ajatellen,
että jos tekisin kaiken haluamasi,
kaiken vain sinua varten,
Yksikään merirosvo ei koskaan voisi hyökätä meidän veneeseemme.

Aloin tarvitsemaan sinua niin kuin ilmaa jota hengitän.
Usein tuntui että hukuin omiin kyyneliini ajatellessani,
ettei elämälläni ole ainuttakaan tarkoitusta ilman sinua.

Mutta yhtenä päivänä kaikki muuttui.
Kerroit minulle kuinka minä olin alkanut ahdistaa sinua. 
Sinä et pyytänyt minua olemaan riippuvainen sinusta.
Mutta se oli ainoa tapa jolla osasin rakastaa. 
Sinun oli vaikea ymmärtää minua.
Ja kuinka paljon rakastin sinua
ja kuinka paljon olin tehnyt vuoksesi.

Mutta tuuli kääntyi myrskyksi ja yllytti aaltoja.
Mukaan astuivat mustasukkaisuus ja kritiikki.
Riidat ja pelot.
En halunnut menettää sinua,
Enkä halua vieläkään.
MUTTA
Minä tajusin mitä tarkoitit.
Minä aloin pyytää tilaa itselleni.
tiedän nyt,
että tapa jolla rakastin sinua söi meitä molempia jatkuvasti sisältä. 
Siksi kysyin apua ja ymmärsin, mitä henkinen riippuvuus todella tarkoitti.

Opin että
rakkauden tulee olla vapaata ja luotto toiseen ihmiseen kohdallaan.
Vain täten pystyn taas olemaan itseni
vaikka se olisikin pieni osa myös ”meitä”.

Oma hyvinvointini on tärkeämpää.

Mun tulee rakastaa itseäni
ennen kuin voin rakastaa ketään muuta terveellä tavalla.

Kukaan ei voi tehdä kaikkia onnelliseksi.
Ei ole mun vastuullani miellyttää kaikkia muita!!!

Jos tarvitsen sua nauttiakseni itsestäni ja ollaksesi onnellinen
Pitäisi mun miettiä uudelleen sidettä jonka olet luonut suhun.
Onnellisuuden ja ilon pitäisi tulla ihmisen mukana ja niiden tulisi olla jaettavissa toisen kanssa!

Opettelen olemaan myös yksin.

Rakkaus ei ole omistamista.
Rakkaus on omana itsenäni olemista ja sen jakamista toisen ihmisen kanssa.

RAKASTAN SINUA!