Monen Hiljaisen tunnin mietintää
Mitä jos koko elämäsi pahin virhe olikin lopulta tutustua, ihastua ja rakastua juuri minuun?
Mitä jos se missä tilanteessa olet nyt johtuukin siitä että minä joskus tulin elämääsi?
Ai miten voisin ajatella näin?
Olen kuullut monelta että ennen ihmis-suhdettamme sinä teit paljon erilaisia asioita
ja menit maailmalla vähän miten sattuu…
Kun me tutustuimme,
jäimme hyvinkin nopeasti toistemme ”koukkuun”
Sinun kotonasi rauhassa kahden kesken (tai suuremmassa porukassa) ”lusmuiluun”.
Jumittamaan tv.n eteen ”perse liimattuna” siihen mukavaan sohvan nurkkaan.. valitsimme liikkumattomuuden
Ja muutenkin monin tavoin erittäin huonot elämäntavat…
Sohvat asunnossasi ovat vuosien varrella vaihtuneet:
Ja kasvot ympärillämme..
Olen pahoillani
Mutta tunnen että minä opetin sinut viihtymään liikaa kotonasi,
Minä passivoin sinut tv.n maailmaan,
Ja puhelimen ”liimattuna kädessä” elämiseen
Ja mikä pahinta,
Minun silloinen hillitön tarve juoda ollakseni ”jotakin todeĺlista enemmän”
Teki myös sinusta alkoholistin.
Vaikka rakastin sinua koko sydämestäni,
Minä en uskaltanut luottaa itseeni tarpeeksi enkä sinuun,
Saati siihen että riittäisimme toisillemme
Minun piti yrittää olla jatkuvasti ”jotakin enemmän”
Ja sinun täytyi elää kanssani puolikkaana.
Aina vähän varpaillaan.
Muuttua hieman erilaiseksi kuin oikeasti olet.
Tiedän kokemuksesta:
Se on hiton rankkaa pitemmän päälle.
Tiedän että sinullakin on paljon hyviä muistoja minusta
Meillä on paljon ikimuistoisia hetkiä
joihin me molemmat tahtoisimme pystyä palaamaan.
Hetkiä joita sitten vanhanakin voimme muistella.
Mutta oliko se oikeasti sen arvoista?
Olen erittäin kiitollinen sinulle ja elämälle niistä vuosista
jolloin katselimme yhdessä elämää,
kaikesta paskasta huolimatta samaan suuntaan,
Ja niistä mahdollisuuksista ja ymmärryksestä
joita sinulta olen saanut.
Antamistasi opeista nyt puhumattakaan.
Olen pahoillani kaikesta siitä miten paljosta jouduit vuokseni luopumaan.
Pyydän jälleen anteeksi niistä hankaluuksista
Joita olen jo sinulle aiheuttanut pelkällä idiotismillani
Ja huomionhakuisuuttani.
Olen pahoillani kaikista niistä julmista sanoista joita olen sinulle sanonut,
Ja niistä pahoista lauseista joita olen käyttänyt kun olen puhunut sinusta,
Eniten olen pahoillani kuitenkin kaikista niistä sanoista joita en koskaan ole saanut sanottua.
( tiedän että meidän molempien elämä olisi ollut helvetin paljon helpompaa jos minä olisin osannut puhua asioistani, tunteistani ja peloistani )
Tiedän pyytäväni liikaa mutta pyydän silti vielä kolmea asiaa:
1. Anna minulle anteeksi.
2. Älä koskaan enää unohda itseäsi.
3. Älä enää koskaan laita ketään itsesi edelle tärkeys järjestyksessäsi.
Olet kaikesta huolimatta minulle edelleen helvetin tärkeä.
Ja tulet aina olemaan.