Olet Masentunut?

”Sinun täytyy ymmärtää minua”
Sinä sanot.
”Olen väsynyt ja masentut”

Todellakin minä tiedän mitä on olla syvästi masentunut.
Tiedän helvetin hyvin sen olon kun mikään ei kiinnosta, innosta eikä jaksaisi miettiä saati tehdä yhtään mitään.
Tiedän miltä tuntuu kun ei jaksaisi millään edes nousta sängystä…
Kun päivät tuntuvat vuosilta
Ja odotat vain että saat laittaa pään takaisin tyynyyn,
Vaikka et saa kunnolla nukuttuakaan…
Tai Nukut kuinka kauan tahansa ja olet silti uupunut…
Minä tiedän koska
Olen kokenut sen.

Ja olen ymmärtänyt sinua
Minä olen tässä se joka kärsii kanssasi.

En ole mielestäni vaatinut sinulta suuria asioita,
Vain vähän ymmärrystä,
Vähän kosketusta ja puhumista
Ja ennen kaikkea sitä ettet pitäisi minua vain isona roskasäkkinä
Johon saat luvalla purkaa kaiken
väsymyksen, vitutuksen ja ärtymyksen.

Minulle sinä kiukuttelet jos jokin on huonosti,
(Jopa lehtipuhaltimien pihalla pitämä ääni aikaisin aamulla
on mielestäsi vissiin ollut minun vikani jotenkin…)
minä se yritän olla välittämättä äreydestäsi, ja pysyä positiivisena ja tehdä sinunkin päiväsi paremmaksi…

Olen antanut nyt sinun päättää lähes kaikesta ja jättänyt omat murheeni sinulle kertomatta etten ärsyttäisi tai tressaisi sinua enempää…

Sinä päätät milloin me nukumme…
(Siis milloin sinä nukut ja minä yritän olla hiljaa ja availla ovea kertomalla kiukkuisille ystävillesi että nukut eikä sinua saa häiritä)
ja päätät sen milloin vedän verhot edestä kun päivä saa mielestäsi alkaa..

Kun sinä tarvitset lisää syötävää tai juotavaa,
etkä jaksa kauppaan,
minä kipitän sinne ilmassa kuin ilmassa.
On oma oloni mikä tahansa.
(kun ensin olet kirjoituttanut minulla ostoslapun)

Sinä päätät mitä taloudessamme syödään,
Ja minä kokkaan
silloin kun se sinulle sattuu sopimaan.
(Ja usein teen senkin jotenkin väärin)

Sinä pyydät vieraita milloin ikinä vain tahdot,
Kysyttäessä harvoin kiellät ketään tulemasta,
On kello mitä tahansa..
(Ja toisaalta samaan aikaan kiroat kokonaikaista krafiikkia)
Minä yritän hymyillen kestää
Ja viihdyttää ihmisiä
joista kaikista en edes pidä.

Et koskaan pyydä heitä poistumaan ennen aamuyötä .
Minä yritän sinnitellä hereillä ja
Minä siirrän syömistäni ja suihkuani..

Kun talo vihdoin hiljenee,
Sinä syöt mitä syöt, otat lääkkeesi, tuijotat hiljaa televisiota ja alat nukkumaan.
Nukahdat nopeasti vaikka minulla olisi lause kesken…
Minä itken usein itseni uneen…
(Koska olin taas kerran kuvitellut mahdolliseks pienen hellyyshetken tai edes kiitoksen siitä että taas joustin ja myöntelin sinua..)

Olemme kiinnittyneet täysin kotisi ympärille…
Et halua lähteä mihinkään,
Et varsinkaan minun kanssani,
Minä pyydän mukaan,
petyn aina kun kieltäydyt
Ja keksin uusia tekosyitä sukulaisilleni
miksi et tullut taaskaan mukaan…

Jos lähden johonkin yksin,
En viihdy koskaan kauaa.
Minulle tulee huono omatunto kun en ole sinun seurassasi
Ja sinua auttamassa.
(Vaikka tiedän ettei sinulla mitään hätää ole,
Että sinä pärjäät kyllä itseksesi
Ja sinulla kyllä riittää ”avustajia”)

Naurat kyllä vieraillesi,
Ja usein kerrot tarinoita menneiltä vuosilta…
Heittelet vitsejä ja olet seurallinen…
Samalla piikittelet usein minua jostain…
Jos vastaan samalla mitalla jotakin
ja sinä itse joudut naurun kohteeksi,
Et ymmärräkään huumoria yhtäkkiä yhtään,
Vaan vähintään mulkaiset minua pahasti.

Vaikka sanot välittäväsi minusta paljon ja haluavasi olla kanssani,
Kiistät suhteemme kysyttäessä,
Selaat netistä treffi-ilmoitksia.
Etkä huomioi minua niinkuin kumppania pitäisi.
Olen 90% ajasta kuin kuka tahansa kavereistasi.
Usein olet kuin et huomaisikaan paikalla oloani
(paitsi jos tarvitset jotakin)
Varsinkaan positiivista palautetta en sinulta saa.. ei mistään…
Et edes muista kiittää asioista mitä teen vuoksesi.

Et enää tule pyytämään hellyyttä.
En muista milloin olisit vaikka halannut minua ilman syytä.
Jos tulen kainaloosi vain köllimään pää rintasi päällä,
Että tuntisin oloni hyväksi edes hetken sydämen lyöntejäsi kuunnellen…
Sinä huokailet ärsyyntyneenä
Ja siirrät käteni pois television edestä.

Jos tulen viereesi haluamaan hellyyttä ja kosketusta.
sinä murahtelet ja työnnät minut pois.
(Joka loukkaa minua pahasti mutta en näytä sinulle kyyneliäni)
Pari kertaa kuussa sinun aloitteestasi tyydytämme tarpeemme toisiimme nopeasti,
Ilman tunnekuohuja, ilman hellyyttä tai läheisyyttä…
Saatuasi nautintosi
Nouset ja puet yllesi nopeasti
ja muutut yhtäkkiä hyvin etäiseksi.
(Kuin katuisit koko asiaa)
Usein nousen sitten itsekin,
*vaikka seksi hyvää olikin)
Pakenen vessaan itkemään pettymystäni.
Tunnen itseni halvaksi…

Jos olen muualla,
Sinä harvoin kyselet perääni.
Jos viestitän sinulle tekemisistäni,
Vastaat yleensä tuntien päästä ja usein vain yhdellä sanalla.
(Vaikka tiedän että sinulla on puhelin kädessäsi jatkuvasti)

Vaikka istuisimme rauhassa kahdestaan,
Et ”kuule” mitä sanon ja joudun toistamaan.
Usein ignooraat asiani täysin
Vaikka se minusta olisi tärkeää..

Ärhentelet minulle paljon myös asioista jolle minä en voi yhtään mitään..
Esimerkiksi kun haiset mielestäsi pahalle. ,
Mutta kun ehdotan suihkuun menoa,
Tiedän jo vastauksen..
Sinä et jaksa..

Et jaksa nykyään juuri mitään muuta kuin
istua television typerien uusintojen edessä,
hölistä kuukaudesta toiseen samoja juttuja samojen tuttujen naamojen kanssa
Ja ”nauttia” monen monta kolmos-olutta päivässä…
(Joita minä kiitoksetta sinulle kädet kipeinä kannan kaupasta)

Tuntuu että olet antanut periksi.
Etkä edes mieti vaihtoehtoja.
Ja kyllä,
se ärsyttää minua suunnattomasti
Koska nyt olen energisempi.

Tahtoisin tehdä kanssasi erilaisia asioita yhdessä.
Kuten normaalit ihmiset tekevät,
Kuin pariskunnat tekevät..
Kuin mekin teimme ennen…
Tahtoisin käydä puhua kanssasi yömyöhään, käydä kävelyillä tai uimassa, käydä kahvilassa, pelata korttia tai bingossa..
Ja montaa muutakin asiaa..
Toki myös rakastella rajusti aamu yön tunteina..
Tahtoisin taas nauttia sinusta ja elämästäni…
Ja tuntea olevani jotakin erityistä…

Välillä näyttää että sinä olet kyllästynyt minuun,
Ja meidän normaalisoituneeseen suhteeseemme ja elämäämme.
Kuitenkin syy ”tylsyyteemme”
Syy on 99% sinussa.
Sinä päätät lähes kaikesta mitä ”taloudessamme” milloinkin tapahtuu tai ei tapahdu.

Koska sinä olet väsynyt,
Minä en saa lisätä tressitasoasi näyttämällä tunteitani:

Jos minä itken,
Sinä et koskaan kysy miksi kyynelehdin,
Vaan joko olet kuin et huomaisikaan
Tai kiellät minua pillittämästä.

Jos minä raivoan sinulle jostakin,
Et yritäkään saada minua rauhoittumaan tai sopia asiaa,
Vaan käsket nopeasti painua vittuun kodistasi kiukuttelemasta…

Jos kerron sinulle jotain mielestäni hyvin hauskaa ja innostun,
Kiellät huutamasta tai ainakin rauhoittumaan…

Kun huokailet illan hiljaisuudessa raskaasti,
Kysyn sinulta aina mikä on
Vaikka en odotakkaan enää yhtään että avautuisit ajatuksistasi.
Enkä ylläty enää yhtään kun vastauksena saan
”Ei mikään” tai ”kyllä tämä elämä on paskaa”

Annan sinulle omaa aikaa
Ja aikaa kerätä pääsi sisäiset asiat kasaan.
Yritän olla hyvällä tuulella ja jatkuvasti saada sinua tsemppaamaan ja uskomaan että kaikki muuttuu pian paremmaksi…

JOTEN KYLLÄ!
MINÄ TEEN KAIKKENI ETTÄ SINUN OLOSI OLOSI PAREMPI
JA TODELLAKIN MINÄ ”YMMÄRRÄN”…

Huomaat että välitän sinusta kun tajuat että
Olen kaikesta paskasta huolimatta tässä yhä
Sinun elämässäsi.
Sinun kanssasi.
En aio luovuttaa…
Toisin kuin sinä teit viime kesänä..
Minun ollessa elämäni pahemmissa masennuksissa..

Sinä ET YMMÄRTÄNYT vaan etsit ensin kuuntelijan muualta.
Sitten pedin lämmittäjänkin..
Ajoit minut pois
ja hajoitit muutenkin sekavan psyykkeeni ja koko elämäni täysin…
Sinä et ollut minun pelastusrenkaani.
Et etsinyt kanssani ratkaisua ja antanut minulle ja murheilleni aikaa….
Vaan sinä LUOVUTIT vaikeudessa.
Menit juuri siitä mistä aita oli matalin välittämättä paskaakaan miten minun kävisi…

En onneksesi ole kuin sinä.