onnellisempia erillään

Sain juteltua asioita läpi tuon mun kaukaa olevan ”entisen” kanssa joka on tietenkin hiton hyvä asia.
Hänkin sai sanottua asioita jotka ovat olleet sanomatta ja näytettyä monenlaisia tunteita, (muutakin kuin wiskeissään jostakin pikku asiasta raivotessa)
tiedän että hän on edelleen hyvin rikki tilanteesta ja pahasti pettynyt
että meidän kahden kävi näin.
mutta sain hänet myös ymmärtämään sen ettei tämä ollut pelkästään hänen virheensä
Hän oli oma itsensä ja minä taas itseni.
Teimme molemmat paljon virheitä ja myönnytyksiä suhteemme aikana
ja aivan varmasti yritimme parhaamme toistemme suhteen.
Olisi ollut väärin alkaa muuttaa itseään tai toista kaltaisekseen.

Vaikka luulin oikeasti itsekin pitkään toisin
En ollut lähellekään valmis mihinkään uuteen ihmis-suhteeseen
(en ole vielä aikoihin, jos olen koskaan)
Mutta sen tiedän etten tajunnut sitä itsekään silloin.
Enkä minä todellakaan halunnut loukata ja satuttaa häntä.
en oikeasti halunnut asioiden menevän näin.
Minä olin oikeasti ihastunut ja tykkään hänestä hurjasti ihmisenä,
Meillä on paljon hienoja muistoja hetkistä yhdessä
meillä oli aidosti hauskaa ja hän antoi minulle uudenlaisia ajatuksia ja oppeja,
Opin paljon niin itsestäni kuin elämästä
niin tunnetasolla että käytännön asioissa.
mutta minun oli lopetettava suhteemme
koska mitään muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut.

En tuntenut itseäni onnelliseksi siellä
minun ”oma paikkani” ei ollut hänen vieressään.
Tiedän ettei ole toisen ihmisen vastuulla tehdä toisesta onnellista
mutta tiedän mitä on hymyillä aidosti onnellisena pelkästä toisen lähellä olemisesta
Ja tiedän miltä tuntuu kun toinen saa hehkumaan ja luottamaan itseensä pelkällä pitkällä katseella…
Tiedän miltä tuntuu kun voi sanoa toiselle juuri sen mitä ajattelee nolostumatta tai miettimättä miten toinen sen ottaa…
Ensi-huuman haihtumisen jälkeen en tuntenut niin.

En voinut myöskään olla tyytyväinen elämääni kaukana kotoa
eikä meidän olisi ollut mitään järkeä väkisin yrittää jatkaa jotain minkä tiesin sydämessäni mahdottomaksi onnistua.
mahdottomaksi kehittyä oikeaksi kestäväksi parisuhteeksi.
ihastukseni ei ollut mahdollisuutta muuttua rakkaudeksi.
eikä sillä ollut merkitystä kauanko se olisi saanut aikaa.

Meitä molempia sattui moni asia mitä toinen sanoi ja teki
Annomme toisillemme paljon hyviä muistoja ja onnen hetkiä
paljon aikaa ja ymmärrystä
ja aivan helvetin paljon mahdollisuuksia
mutta olemme nyt yhtä mieltä siitä että lopulta näin kuului tapahtua
meidän molempien on parempi olla yksin kuin yhdessä
meidän kuuluu jatkaa elämäämme erillämme
mutta hyvinä kavereina.
(toivottavasti voimme jatkossakin olla hyviä kavereita ja luottaa toisen ystävyyteen.)
Kukaan muu ei siitä päätä puolestamme eikä toivottavasti edes välejämme hankaloittaa.

Toivon että tulemme molemmat vielä joskus onnellisiksi
ja autamme siinä toisiamme jos mahdollista.