Kun tuntuu että kaikki sanat
on jo sanottu,
Kaikki laulut sävelletty.

Erimielisyydet selvitty,
Pahat teot pyydetty anteeksi.
Uudet ajatukset loppuneet
Haavekuvat ikuisesti kadotettu.

Raketista loppunut polttoaine,
ja olen jäänyt kiertämään
samaa kehää
loputtomasti avaruuteen.

Huominen eroaa vain vähän eilisestä,
ja elämä on pelkkiä uusintoja.

Mukavin hetki päivässä on se,
kun saa vetää peiton korville.
Pieni toivo siitä että saisi vihdoinkin nukuttua,
Ja että edes unessa olisi rauha.
Edes itsensä kanssa.

Coktailin ensipuraisu ei enää säväyttäisi,
ja on ihan se ja sama,
häviääkö vai voittaako Liverpool.
Ei kiinnosta edes kenestä tulee presidentti.

Viiniä ei viitsi turhaan juoda,
kun siitäkin seuraa
vain huonompi olla,
Viimeistään aamulla.

Vanhan lempimusiikin
on aika järsinyt luurangoiksi,
jotka vain kolisevat kalseasti
poukkoillessaan jossain Pohjanmeren tyrskyissä..

Omena ei ole pitänyt lääkäriä loitolla,
Ja valkosipulista tulee mieleen vain eristys ja närästys.

Nuorten poikien
testosteroni-uho aiheuttaa myötähäpeää.

Kuten myös tämä edellä kirjoitettu
Keski-ikäisen naisen öinen itkuvirsi…

Mun on ikävä

Minun on ikävä sinua.

Eniten maailmassa
Haluaisin tuntea sinut taas lähelläni.
On ikävä kosketustasi ihollani.
Ja sitä kun pidät tiukasti sylissäsi ja silität hymyillen hiuksiani.
Siinä mun on edelleen hyvä olla.

Maailman ja elämämme meille tuomat faktat ovat molemmille täysin selvät.
Mutta siinä hetkessä lähelläsi koko muu maailma menettää täysin merkitystä.

Minun on ikävä säihkettä täynnä olevia silmiäsi,
Joista näkyy kuvastuvan
välittämisen ja rakkauden.

Minun on ikävä sitä katsetta
josta näkyy pohjaton himo minua kohtaan
Katsetta jossa näkyy
Halu koskettaa minua hitaasti ja hellästi päivän
Ja rakastella rajusti yön.

Ihanin tunne koko maailmassa on maata lähelläsi raukeana aktin jälkeen
molempien aidosti hymyillessä.
Käsi kädessä
sormet ristissä.
Hengitystä tasaten.
Molempien kuiskatessa yhtä- aikaa
”Rakastan sinua”

Sillä hetkellä kummankin meistä silmistä hehkuu ne samat asiat:
Kiitos siitä että toinen on siinä. edelleen olemassa.
Sanaton herkkyys, ymmärrys ja yhteys.
Suunnaton sisäinen lämpö
Pienen hiljaisen haikeuden saattelemana.

Rakkaus on maailman kaunein ja aidoin asia.
Mutta samalla se on universumin tuskaisinta.

Olen ymmärtänyt jo vuosia sitten
ettemme me pysty elämään ilman toisiamme,
Vaikka meistä kahdesta ei enää tule onnellisia parisuhteessa.

Rakkautemme ei koskaan kuole
Nyt se on vain muuttamassa muotoaan.