Anteeksi

Minä en välillä todellakaan tiedä mitä minä teen.
Enkä muista aina ajatella muita
Tai edes omaa elämääni muutamaa hetkeä pidemmälle.

Tartun jatkuvasti tyhmiin tilaisuuksiin ja sittn mietin WTF mikä tilanne onkaan..

En tiedä miksi tämän slnulle kerron
Koska tunnethan sinä minut ,
Tunnet minut paremmin kuin kukaan maailmassa..
Huomaat varmaan paremmin asioita minusta kuin itsekään niitä havaitsen.

Olen edelleen se sama tyttönen
johon joskus halusit tutustua,
sitten syystä jota en voi edes aavistella ihastuimme toisiimme
ja jota kaikkien mutkien jälkeen lopulta huomasit rakastavasi.
Ja jolle tiedän osan sydämestäsi kuuluvan edelleent ja ikuisesti.

Mutta tiedämme kyllä molemmat
että olen myös se sama nainen
joka on tempauksillaan saanut sinut välillä hermoromahduksen äärelle.
Ja joka puhumattomuudellaan ja pelkäämällä turhaan tuhosi sen kaiken onnen mitä meillä kahdella joskus oli.

Olen se nainen joka melkein särki sinut ja tuhosi luottamuksesi kerta toisensa jälkeen.
Ja joka teki sinut hulluksi aiheuttamalla turhaa draamaa myös ympärillämme.

Pilasin parisuhteemme lopulta
yrittämällä olla jotakin
Jota et edes halunnut minun yrittävän,
Ja
Jotain mitä en aina edes halunnut olla.

Tein monta asiaa tiedostamatta hakien hyväksyntää monin kyseenomaisin keinoin.

Opin vasta sinun kanssasi mitä sana rakkaus tarkoittaa.
Ja mitä on olla toinen puolikas aidossa tunteessa
Jossa välittävä tunne toista kohtaan on aitoa ja pyyteetöntä.

Kiitos että olet edelleen elämässäni,
Sinä pidit vähillä voimillasi mua kasassa poissa ollessanikin
Ja olet yrittänyt ymmärtää minua
Ja ohjannut minua oikeaan suuntaan.

Tiedän että rakastat minua
Vaikka en aina tee minusta välittämistä helpoksi sinulle.
En tee sitä tahallani.

En vaan ole koskaan oppinut oikeaa tapaa osoittaa ajatuksia,
kontrolloida tunteitani
Saati kertoa mitä tunnen.
Ja ymmärtää miksi näin on.
Tiedän että minun pitäisi osata näillä vuosilla.
Mutta kuten tiedät,
minulla tunnelukkoja rittää muutenkin.

On paljon asioita joista haluaisin puhua kanssasi
Mutta totuus on että jotenkin
Tämä koko kuvio saa minut entistäkin aremmaksi ja hyvinkin mietteliääksi.

Tiedän ettei meidän mennyt aika enää palaa
mutta hitto että siitä tunteesta ja ajasta on vaikea luopuakkin

Sinä tuskin olet muuttunut ihmisenä yhtään miksikään
siitä mitä olit aiemminkaan,
Enkä minäkään ole
mutta.. muut tekijät elämässä ympärillämme ovat..

En kai halua/uskalla päästää sinua lähelleni edes henkisesti
Etten sanoisi/tekisi jotain nyt kiellettyä
Ja koska pelkään alitajuntaisesti
Että jompaakumpaa meistä sattuisi
Enkä silti halua pysyä kaukanakaan sinusta..

Minun on hyvin vaikea olla vain ystäväsi
Koska
Kuten hyvin tiedät
Haluaisin olla paljon enemmän.

No nyt tulee pitkä teksti taas..
Outo ja ristiriitainen olo. Erittäin.

Kyse on miehestä jota rakastan ja jonka kanssa seurustelimme yli 5 vuotta,
Erosimme n2 vuotta sitten kommunikaatio-vaikeuksien ja erilaisuuden takia ja lopulta koska hän rakastui yllättäen yhteen yhteiseen tuttuumme..

No..
Luulin oikeesti et asiat olisivat siinä pisteessä että olisin sinut tän meijän ns tilanteen kanssa kaikkineen.
Ymmärrän et rakastan tota varmaan loppuikäni,
aito rakkaus ei häviä,
se vaa muuttaa muotoaan
Ja toi mies nyt vaan sattuu rakastamaan nyt kahta naista samaan aikaan vähän eri tavoilla.

Tulin eilen ton miehen luo pitkästä aikaa muutamaksi päiväksi
Ja
Meil oli eilen tosi ihana ilta ja yö..
siis sekä henkisesti et fyysisesti,
Mun oli tosi aito, hyvä ja rauhallinen olla tuon kanssa,
Sen kainalossa ollessa silmiin katsoessa tunsin olevani turvassa,
Paikassa jonne kuulun ..
Saatiin juteltua monta vanhaa asiaa läpi ja kuulumisten vaihtelun jälkeen halittiin sylikkäin pitkään..
Tuntui et koko Muu maailma oli ulkopuolella..

No, tänään lähin sit asioille
Ja toi oli sillä aikaa kutsunut kahville kylään tän toisen naisen (asuu naapurissa)
josta tuo myös välittää hyvin paljon
(Ja jonka kans tuo siis oli 1.5v suhteessa tässä välissä kaikkine mutkineen/käänteineen,
meidän kahden oltua kuitenkin koko senkin ajan tekemisissä
(myös tuon toisen naisen tietämättä)
enemmän ja vähemmän.

No, ne on yhä tuon naisen kans hyvin läheisiä
(ymmärrettävää kyllä ku lähes asuivat yhessä suhteensa ajan..ovat siis eronneet omien puheidensa mukaan noin 1.5kk zitten ja nyt ystävykset.. )

olen itse ollut n. Puol vuotta muualla kotikaypungistani
Mutta olemme olleet puhelimitse lähes päivittäin kuitenkin yhteydessä miehen kanssa ja tiedän heidän välinsä (ehkä vähän liiankin tarkasti hetkittäin)
Minua kyllä varoitettiin naisen olevan läsnä mutta
En osannut sittenkään haluistani ja puheistani huolimatta olla mitenkään normaalisti
ja mun oli hankala olla
Ja kieltämättä jotenkin ahisti katsella niitä kahta yhdessä.
Tunsin itseni hetkittäin hyvinkin ulkopuoliseksi yms.

Tiedän et oon ajatellut etten olisi hänestä enää ns mustasukkaisukkainen tai
mutta näköjään olin väärässä..

Luulen että kaukana ollessa on ollut helpompi olla ajattelematta asioita (tai noiden välejä/asioita) kuin kohdatessaan ne näib suoraan silmiensä edessä.
En osannut sanoa oikein mitenkään ajatuksiani ulos enkä välttämättä edes halunnut..
Meni typeriksi vitseiksi jne..

No oletan/toivon et toi ukkokin käsitti jotenkin mun fiilikset
ja olihan se nyt taas jotenkin epämukava tilanne olla siinä tutulla sohvalla kolmestaan jutellen..
Ja
Kuuntelemassa tämän neidin kuin ohimennwn heittämiä kommentteja parisuhteen rikkojasta ja muunmuassa vieraissa käymisen vääryydestä..

Ymmärrän kyllä että emme tuon kanssa enää seurustele
Emmekä tule enää seurustelemaan jos ei nyt suuria ihmeitä tapahdu
Ja mulle on käynyt selväksi sekin että noikin ovat sopineet olevansa kavereita mutta..

Tiedän/huomasin kyllä ettei tuo tilanne oikein ollut tuon ukonkaan mielestä kovin kiva ja luonnollinen tms..

En voi enkä halua edes yrittää kieltää tota viettämästä aikaa tuon neidon kanssa yms
mut onks mun pakko olla sen seurassa? Ei.
Sitä ei voida multa väkisin vaatia.
Osaan toki käyttäytyä jne jos/kun kohtaamme ja voin heittää väkisin läppää hetken ja ohittaa syyllistämisen mutta onko se sen arvoista?
Ei pitemmän päälle.

Ymmärrän että heidän erostaan on vasta hetki ja asioiden sisäistämiseen jne menee aikaa
Ja varmasti minun tuloni takaisin konkreettisesti miehen elämään näinkin pian eronsa jälkeen..
Koki tilanne ja kaikki sen tuomat tunteet hämmentää varmasti jokaista meistä..

En omista kristallipalloa joten en tiedä miten tämä tilanne ratkeaa
Ehkä se helpottuu kun aikaa kuluu tms ja olen tietoinen siitä että ihan väkisinkin tulemme tapaamaan toisemme myös jatkossa jos/KUN haluan pitää tuon miehen isona osana elämääni mutta..

AAARGH!

MNo joo
Metin liikaa ja myös sitä olinko nyt tuon ihanan tunnerikkaan yön yms jälkeen vaan erityisen herkillä ja omistushqluinenn/suojeluvietteinen jotenkin vai mikä laukas tuon olotilan..

No, täytyy yrittää nyt nukkua ja huomenna sit vaan nostaa kissa pöydälle ja jutella ton miehen kans vähän näistä asioista.. (sori ku teille avauduin)..