Katselen sinua
Joka olit aikanaan mun koko elämä.

Välitän yhä
Välitän mutta en rakasta.
Kuten nainen rakastaa miestään.

En välitä romanttisesti
Olemme jatkaneet elämäämme.
Minä en ole katkera
Sinä et näytä siltä että vihaisit minua
Sinä olet ”varattu mies”

Älä luule ikinä
Että minä kaipaan mennyttä.
Meillä oli hetkemme,
Rakkautemme.
Meillä oli ”helppo tarina”

Olet hyvä kaveri
Mutta
Menneisyyttä.
Mutta tiedän.
Et sinäkään minua enää haluaisi.
Opetimme toisille
Millaista rakkautta emme enää halua.
Opetimme toisiamme
Koulutimme toisiamme

Maailmamme erotti.
Suhteemme toimi.
Mutta
Näin on hyvä.

Minä en muokkaa tätä tekstiä yhtään
vaan ajattelen juuri näin…

olen todella huonolla tuulella…
on paha olla
sinä olet jättänyt minut..
ehkä tällä kertaa lopullisesti…
En halua ajatellakaan mitä kaikkea jouduy juuri kokemaan yksin…

Onko tämä sitä mitä minä halusin?
Ei.
Koska eniten maailmassa halusin olla sinun kanssasi..
En voi olla onnellinen ilman sinua…
Olet elämäni suurin rakkaus…
Tiedän se jo nyt..
Vaikka olen nukkunut suurimman osan ö erossaolo ajastamme ..

Tuli viikko täytee…
Se on jo pitkä aika meille
Etkä ole pyytänyt minua luoksesi…
Päinvastoin…
Oot yrittäny selittää Miksi en voi tulla…
En ajattele niin…

En mä voi luovuttaa maailman edessä
enkä ainanaan juuri silloin kun sinulla on vaikeaa..
minun pitäisi olla sinun tukitolppa.
Eikä mikään helvetin lisä harmi kaiken tämän keskellä…

Sinä olet maailmani tärkein ihminen
ja minä tiedän että minäkin olen sinun
vaikka välillä tulee mieleeni että sinä olet järjestänyt jotenkin tämänkin asian..
minä kyseenalaistan nyt juuri aivan kaiken,
sinutkin
Olenkohan kuvitellut sinut