Sain juteltua asioita läpi tuon mun kaukaa olevan ”entisen” kanssa joka on tietenkin hiton hyvä asia.
Hänkin sai sanottua asioita jotka ovat olleet sanomatta ja näytettyä monenlaisia tunteita, (muutakin kuin wiskeissään jostakin pikku asiasta raivotessa)
tiedän että hän on edelleen hyvin rikki tilanteesta ja pahasti pettynyt
että meidän kahden kävi näin.
mutta sain hänet myös ymmärtämään sen ettei tämä ollut pelkästään hänen virheensä
Hän oli oma itsensä ja minä taas itseni.
Teimme molemmat paljon virheitä ja myönnytyksiä suhteemme aikana
ja aivan varmasti yritimme parhaamme toistemme suhteen.
Olisi ollut väärin alkaa muuttaa itseään tai toista kaltaisekseen.

Vaikka luulin oikeasti itsekin pitkään toisin
En ollut lähellekään valmis mihinkään uuteen ihmis-suhteeseen
(en ole vielä aikoihin, jos olen koskaan)
Mutta sen tiedän etten tajunnut sitä itsekään silloin.
Enkä minä todellakaan halunnut loukata ja satuttaa häntä.
en oikeasti halunnut asioiden menevän näin.
Minä olin oikeasti ihastunut ja tykkään hänestä hurjasti ihmisenä,
Meillä on paljon hienoja muistoja hetkistä yhdessä
meillä oli aidosti hauskaa ja hän antoi minulle uudenlaisia ajatuksia ja oppeja,
Opin paljon niin itsestäni kuin elämästä
niin tunnetasolla että käytännön asioissa.
mutta minun oli lopetettava suhteemme
koska mitään muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ollut.

En tuntenut itseäni onnelliseksi siellä
minun ”oma paikkani” ei ollut hänen vieressään.
Tiedän ettei ole toisen ihmisen vastuulla tehdä toisesta onnellista
mutta tiedän mitä on hymyillä aidosti onnellisena pelkästä toisen lähellä olemisesta
Ja tiedän miltä tuntuu kun toinen saa hehkumaan ja luottamaan itseensä pelkällä pitkällä katseella…
Tiedän miltä tuntuu kun voi sanoa toiselle juuri sen mitä ajattelee nolostumatta tai miettimättä miten toinen sen ottaa…
Ensi-huuman haihtumisen jälkeen en tuntenut niin.

En voinut myöskään olla tyytyväinen elämääni kaukana kotoa
eikä meidän olisi ollut mitään järkeä väkisin yrittää jatkaa jotain minkä tiesin sydämessäni mahdottomaksi onnistua.
mahdottomaksi kehittyä oikeaksi kestäväksi parisuhteeksi.
ihastukseni ei ollut mahdollisuutta muuttua rakkaudeksi.
eikä sillä ollut merkitystä kauanko se olisi saanut aikaa.

Meitä molempia sattui moni asia mitä toinen sanoi ja teki
Annomme toisillemme paljon hyviä muistoja ja onnen hetkiä
paljon aikaa ja ymmärrystä
ja aivan helvetin paljon mahdollisuuksia
mutta olemme nyt yhtä mieltä siitä että lopulta näin kuului tapahtua
meidän molempien on parempi olla yksin kuin yhdessä
meidän kuuluu jatkaa elämäämme erillämme
mutta hyvinä kavereina.
(toivottavasti voimme jatkossakin olla hyviä kavereita ja luottaa toisen ystävyyteen.)
Kukaan muu ei siitä päätä puolestamme eikä toivottavasti edes välejämme hankaloittaa.

Toivon että tulemme molemmat vielä joskus onnellisiksi
ja autamme siinä toisiamme jos mahdollista.

Tuossa yön tunteina mietin asioita yksin ollessani
ja totesin taas kerran olleeni naivi tyhmä ja helvetin itsekäs.

Kiitos et autoit mut tajuamaan asiat ja jättämään elämäni muualla.
Olin siellä aivan vääristä syistä ja olisi ollut väärin jatkaa ”parisuhdetta”
jossa olimme liian erilaisia monin tavoin.
Ei ole järkeä jatkaa suhdetta lman mitään mahdollisuutta kompromisseihin tärkeissä asioissa
Saati löytää yhteyttä, kunnioitusta, oikeaa rakkautta tai oikeaa intohimoa.
Tykksin hänestä silti oikeasti paljon.
Meillä oli kivaa ja hän sai minut nauttimaan elämästä…
(Uuden uhmisen seura ja ihastus sai ”unohtamaan” sinut
Ja uusi ympäristö ja uudet kokemukset sai ajatuksista pois vaikeat selvittämättömät asiat.
Pois juokseminen auttoi…
(hetkeksi…)
(Ja välitän hänestä paljon kyllä…)
Mun mielestä oli aika kohdata asiat
Ja myöntää totuus ja lopettaa parisuhde jolla ei ole mahdollisuutta onnistua.
En ollut onnellinen
En halua olla parisuhteessa vain ollakseni jonkun kanssa.

Tiedän että voisin luottaa suhun ja puhua sulle ihab kaikesta suoraan.
Siitä mitä koen ja mitä tunnen jne
mutten silti oo osannut sitä.

Haluun oikeesti et oot tyytyväinen elämääsi ja että sun on hyvä olla.
Mä oon taas lähiaikoina vaan huonontanut sun mielialaa ja oloasi.
Anteeksi.

Sun lähellä mun on taas ollut tosi hyvä olla.
(Kun uskalsimme molemmat olla täysin avoimia ja siinä hetkessä löysimme kauan kadoksissa olleen yhteyden ja ymmärryksen ja mulla oli käsittämättömän suuri rauhan ja onnen tunne…
Niinä öinä laskin sut aivan liian lähelle itseäni. )

Sun sylissä ollessa pää sun rinnalla
Meidän molempien tyytyväisinä hymyillen
ja toista hellästi ja ymmärtävästi silitellen..
Se on ehdottomasti parasta mitä voin nyt edes kuvitella.
Haluaisin olla siinä aina.

Tiedän ja ymmärrän kuitenkin ettei se ole mahdollista.
Ja että maailmassa on paljon muutakin.
Ja käsitän kyllä että sulla on nyt jo joku toinen ihminen
josta välität nyt vähän vielä mua enemmän.
Jonka kanssa teillä on parempi ymmärrys ja yhteys
Ja jonka haluat enemmän syliisi.
Ja jonka läheisyys ja tyytyväisyys tekee sut onnellisemmaksi.
Joku joka saa sut hymyilemään sydämesi pohjasta.

En tahdo edes yrittää estää sitå tai mitään joka saa sut aidosti hymyilemään.
Koska haluan oikeasti sulle onnellisia ja iloisia asioita tässä paskassa maailmassa.

Pystyn kyllä kuuntelemaan jos haluat puhua hänestä ja suhteestanne
Ja pystyn käsittelemää ja ymmärtämään ne asiat kyllä
(Asioihisi mitenkään kysymättä puutttumatta)
Ja tahdon jatkossakin tietää miten sulla ja teillä menee
Ja auttaa sua elämässä ja voimaan hyvin jos jotenkin voin.

Mutta mun on myönnettävä myös se
Etten (ainakaan vielä tässä tilanteessa ja elämän vaiheessa) halua
Enkä edes näköjään mitenkään pysty katsella teitä yhdessä.
Kai se vaan on jotenkin liikaa.
Tunne-elämälleni.

En pysty pitkään käyttäytymään/olemaan hänen läsnäollessaan
Niin että kaikki olisi kunnossa.
Kukaan meistä ei ajattele niin
koska
Tämä tiilanne ei ole täysin normaali.

Mä haluisin sanoa hänelle jotain
Avata keskustelun
(häntäkin selvästi häiritsee mun läsnä olo
Ja moni asia ja hänelläkin olisi varmasti minulle paljon sanottavaa…)
En todellakaan haluaisi riidellä enkä satuttaa häntä…
Mutta.
En oikeasti tiedä mitä sanoa..
Joten kai mun on parempi vältellä toistaiseksi hänen kohtaamista
Tai ainakin pitemmän aikaa samassa tilassa olemista
Tahdon jatkossakin kyl nähdä sua…
(Myös ilman muiden uteliaita ja paheksuvia katseita)
Haluan ehdottomasti jatkossakin olla osa elämääsi
Ja tiedän että hänkin on tulevaisuudesakin vähintään hyvä ystäväsi
Joten mun on vaan tultava toimeen tämän tilanteen ja ihmisten kanssa.
Hllittävä ja kontrolloitava tunteitani ja käytöstäni.
(Ja puhuttava sulle jos joku häiritsee)
Teen todellakin parhaani
koska oikeasti välitän susta ihan helvetisti.