Moro.
On hyvä päivä. ♡
Mietin tätä mun ja murun ihmissuhdetta. Se todellakin kukoistaa.. ♡
Jännä juttu kyllä ku ollaa oltu joulukuun alusta asti lähes koko ajan (6 yötä oon ollu kotkassa, huoh!) yhdessä eikä olla kertaakaan pahasti ees kinattu mistään.
Vaikka jääriä kovapäitä molemmat muutoun ollaanki.
Keskustelua ja hillitöntä nauramista
+ Hellyyttä ja läheisyyttä on riittäny senkin edestä..
(En valita! Päinvastoin!)
Miettikää nyt!
Toi mies on nyt muutamassa viikossa tehny minusta rauhallisesti jatkuvasti typeränä hymyilevän pusukalan ja halinallen sekotuksen 😉 ❤🧡💛💚

Koin kanssasi onnellisempia ja parhaita aikoja ku oon elänyt koskaa aiemmin.

Tunsin suurempaa yhteen kuuluvuutta ja voimakkaampia hyvän olon tunteita kuin koskaan.
Itkin ilosta ja tärisin puhtaasta himosta.

En unohda niitä asioira ikinä. Kiitos ku annoit mun kokea ne kaikki kanssasi.

Osasimme nauttia elämästä ja toisistamme ja antaa toisillemme maan päällisen taivaan ja helvetin.

Suhteemme päättyi rauhoittumisen vaikeuteen
Ikäväkyllä emme oppineet koskaan elämään yhdessä tiiminä ihan sitä puuduttavaa tavallista arkea onnellisina.

Emme ole kumpikaan luusereita vaikka emme onnistuneet pariskuntana.

Toivottavasti löydämme joskus molemmat aidon sisäisen rauhan ja tyytyväisyyden.

Molempien elämässä riittää paskaa muutenkin
niin ei meidän oo mitää järkeä toisillemme sitä lisää aiheuttaa?