Että sellainen reissu.

Sinä.
Outo mies oudolta kylältä.
Outo mutta hyvin mielenkiintoinen.
Tässä tapauksessa outous on hyvä asia.
Olet hyvä tyyppi.
Kiltti ja vähän arka mies
Oot monessa asiassa Ihan erilainen kuin minä.
Käytännöllinen ja järjellä ajatteleva mies.
Tiukan järjestyksen mies.

Silti sulle mun oli jostain syystä alusta asti helppo puhua.
Vähän kaikesta.
Puhuimme Hyvinkin Vaikeista asiosta.
(Alkoholilla saattoi hetkittäin olla hieman vaikutusta keskustelun aiheisiin)
Tuntui hetkittäin kuin oltaisi tunnettu aina
Ja toisaalta tuntuu ihan kuin olisit kaukan
tuhannen tarinan takana.
Kiinnostavien tarinoiden.

Olemme kuin kaunotar ja kulkuri sadusta.
Mutta minä olen tässä nyt se vaikea-selkoinen haastava kulkuri.

Et kuulu maailmaanu
etkä onneksi edes halua tähän elämään
Jota nyt olen jo pitkään elänyt.
Se pelottaa
Erilaisuus voi olla mahdoton yhtälö.
Mutta toisaalta
Minä haluaisin myös muuttaa
elämäni suuntaa.
Edes vähän.
Tiedän jo nyt etta olisit siinä muutoksessa isona apuna.

Välimatka mua ehkä eniten nyt huolettaa.

Voimmeko kuulua yhteen?
Voimmeko sopeutua?

Olemme kaksi hankalaa ihmistä
Joilla on erilaiset arvot,
tavat ja periaatteet,
Kuitenkin olemme kaksi sisäisesti hyvinkin lojaalia
Ja kilttiä muista välittävää persoonaa.

Voisimmeko olla toisillemme hyvää seuraa?
Voisimmeko tulla onnellisiksi?

Tarvitsen jotain aitoa ja kestävää.
En halua elämääni ketään vain vierailulle
Enkä syliini.

Kun loin oman tulevan jouluni
ajatuksissani
Yllätyin ihan itsekin
Kuinka ajatukseni olivat ne sittenkin
Positiivisia ja lämpöisiä.
Täynnä toivoa rakkaudesta ja ”täydellisestä” hiljaisuudesta.

Tiedän kyllä
että tarvitsisin nyt aikaa ihan vaan itselleni ja ajatuksilleni.
Aikaa jolloin ottaisin viimeinkin aikaa miettiä asioita.
Ja muutenkin pysähtymiseen.

Haaveissani eläisin hiljaa ajatusteni onnelassa.
(Monen kuukauden jälkeen)
Saisin viimeinkin
ehkä jopa kerran itseni uskomaan itseeni
Tai jopa täysin kasaan.

Saattaisin joulupäivänä yllättää itseni (terästetyllä) glögillä
Ja jopa suklaalla.
Tai jopa sillä pitkään halutulla isolla pehmolelulla.
Näillä (vuosilla kerätyillä) tunnetiloilla syyttäisin luultavasti siitäkin itseäni.
Tuntisin taas jonkun sortin sortin itseinhoa.
(Typerää touhua itsestä huolehtimisesta.)

Saattaisin huonona hetkenä Hajoilla pelkästä itsekkyydestä.
Voisin sääliä ja syytellä itseäni..
Ihan loputtomasti liikaa
”Kärsien” yksinäisyydestäni.

Mutta miksi ihmeessä tuhlaisin nuo kalliit rauhalliseen hiljentymiseen tarkoitetut pyhät kärsimällä?
Ei joulun taikojen uskojeni mukaan pitäisi
(Ainakin enää näillä vuosilla)
Tulisi koostua teennäisestä hymystä ja tonttu lakista
Tai niistä muilta saaduista materiaalisista paketeista
Vaan joulun pitäisi sisältää antamisen iloa
Ja..
Rauhaa itsensä kanssa.
Ja sitä jotakin
Mystista joulun tunnelmaa.

Isoäitini lausetta lainaten uskon VIHDOINKIN nyt että
Repaleiseisinkin ihminen
Voi halutessaan saada joulun tunnelman
Kotiinsa (ja jopa sydämeensä)
Ilmankin havuja tiputtelevaa kuusta ja palanutta kinkkua.
Niitä lapsia pakosta laulavia
Ja rommilta haisevaa joulupukkia

Jokaisen joulu on erilainen.
Mun joulusuunnitelma olisi nyt ainakin tämä
MUTTA se voi vielä vaihtua.
Ehkä.