Rakastan sinua… mutta…

On pimeää…
Kuorsaat kovaan ääneen
Oot nukkunu jo monta tuntia…
Nukahdit tyytyväisenä jaopeasti,
kuten nykyään aina…
Minä makaan valveilla pimeydessä
ja silmäni täyttyivät kyynelistä jo kauan sitten…
Nenäni on tukossa
Ja minun on vaikea hengittää…
En viitsi niistää ettet vain herää..
Silmäni eivät taas kuivu vaikka kuinka pyyhkisin…

En ymmärrä sinua
miksi en riitä sinulle?
Miksi en saa sinua enää innostumaan mistään?
Se ettet suostu lähtemään kanssani enää yhtään mihinkään ulos kodistasi …
Ja kun et vieläkään ole poistanut sinkku statustasi internet palstoilta…
(Monen vuoden yhdessä olon jälkeenkään et halua myöntää julkisesti olevasi kanssani)
Pieniä asioita
Jotka kuitenkin saaavat väkisinkin miettimään
häpeätkö minua?
Tai salaatko sitä että olemme yhä läheisissä väleissä?

Miksi olet koko ajan huonolla tuulella?
Miksi paikka sängyssäni ei kelpaa?
Onko vika jotenkinminussa?
Ja miksi sitten kuitenkin haluat minun olevan täällä…

Oletkohan oikeasti masentunut niinkuin sanot
vai oletko kyllästynyt elämääsi (ja/tai minuun)?
Olenko tehnyt jotain väärin sinulle?
Sanonut tai tehnyt jotain joka satutti sinua?
Oletko vihainen jostakin?

Tätä se on ollut jo pitkään
Emme me ole olleet aikoihin ”rakastavaisia”
Me olemme minun täällä ollessani kuin kämppäkaverit…
(Minun luokseni sinä et tule…
Ymmärrän osaltaan miksi olemme täällä,
mutta siellä meillä olisi aikaa ka mahdollisuus levätä ja olla kunnolla kahdestaan)
Olen taas kuin kuka tahansa kaverisi…
Sillä erotuksella että olen aina läsnä
ja myös nukun täällä kanssasi…

Edellisestä seksiaktistakin on jo aikaa ties kuinka kauan…
ja jos innostumme aktiin,
sekin on jotenkin kiireistä ja kylmää .. pelkkää halujen poistoa..
(Edellisestä pitkästä rakastelusta kera hellyyden… siitä on aivan liian kauan… en edes muista kunnolla…)

Puhumme toisillemme kyllä
mutta lähinnä vain päivittäisistä asioista….
Tyyliin Siitä mitä tarvitsemme kaupasta ja mitä teemme ruoaksi…

Et ole tyytyväinen koskaan. Mihinkään.
Et vaikka iloisena tekisin puolestasi ”heti paikalla” aivan kaiken minkä pyydät,
Sinä et useinkaan muista edes kiittää palveluksistani.
Vaan sen sijaan
Tiuskit ja valitat minulle monta kertaa päivässä..

Ei ole yhtään mieltä nostattavaa,
Kun ajattelen sinua lämmöllä
ja hommaan sinulle mielestäni jotain oikein tarpeellista, hauskaa tai kivaakin piristykseksi,
Etkä ilahdu,
Et kiittele lahjoistani juuri koskaan.
vaan yleensä haukut ne heti kovaan ääneen,
Tai et ota niitä lainkaan vastaan..
Usein myös lahjoitat lahjani samantein eteenpäin..

Jos teen kotitöitä tai ruokaa meille,
(Ja nykyään jopa nautin touhuta keittiössä)
Mutta usein tunnelmano laskee lehmän hännän tavoin
Jos tulet katsomaan mitä puuhaan…
Ylensä toimin mielestäsi jotenkin väärin…
Tai tulet neuvomaan selkäni taakse päivän selvissä asioissa jotka osaan kyllä ilman neuvojakin..

Huomauttelet hyvin kärkkäästi
Jos olen unohtanut jotakin
Ja muistat kyllä mainita useasti jos olen tehnyt jotakin väärin…

Piikittelet usein minua vitsailuun peiteltynä,
usein vielä muiden kuullen…
Ymmärrän paljon huumoriasi,
Mutta aina en minäkään jaksa suodattaa ”vitsejäsi:
Ja vastata samalla mitalla…
Joskus sanasi sattuvat pahemmin kuin raipan iskut sattusivat…
On ikävää kyynelehtiä hiljaa porukassa…

Arvostelet ja haukut muutenkin oikein mielelläsi kaikkea
minua, sukulaisiani ja kavereitani..
(Tai no nykyään arvostelet negatiivisesti lähes kaikkia/kaikkea muita)
Eipä suustasi muutenkaan kovin monesta ihmisestä kovinkaan paljoa hyvää ole lähiaikoina kuulunut…
Haluaisin tietää
miksi näet kaikessa vain ne negatiiviset puolet?
nostaako jotenkin itsetuntoasi tai parantaako mielialaasi mollata muita…

Tuntuu todella kurjalta
kuulla niitä lauseita joita olet toistanut useasti lähimmän viikon aikana kuten:
”Sinun mielipiteelläsi ei ole vitunkaan väliä minulle”
”Voit vapaasti mennä vittuun täältä jos ei asiat miellytä”
Ja
”Luuletko että välitän jos et tykkää jostakin”
Kyllä, minä luulin.
Nyt mieti onkohan mielipiteelläni missään asiassa oikeasti merkiitystä sinulle…

Et yleensä huomioi minua mitenkään
(Jos et tarvitse minulta jotakin…)
esimerkiksi et olisi muistanut syntymäpäivääni jos en.olis muistutellut,
Et nykyään edes näe minua, mitä teen
saati mitä minulla on päälläni ..
Et vaikka meikkaisin ja laittautuisin parhaimpiini…
Mutta silti katselet ulkonäköäni kuitenkin,
koska muistat kyllä heitellä ilkeitä kommentteja,
muunmuassa lihomisestani, tukkani sekaisin olosta, tai finnistä nenänpäässsäni….

Olet jo pitkään syyttänyt minua lähes kaikesta paskasta mitä elämässämme tapahtuu…
Minä pyytelen epämieluisia vieraita (ilman että tosiaankaan kutsun ketään vaan ihmiset tulevat omine kutsuineen)
On minun vikani jos pesukone ei pese kunnolla
On minun vikani että lattialla on koirankarvoja (tietääkseni minulla ei ole turkkia)
On.minun vikani ettet saa nukuttua…
Ja näitä riittää….

Tiedän kyllä.
Olet helvetin väsynyt ja tressaantunut…
Ärsytämme nyt taas toisiamme helvetisti,
Ja huomaamme herkästi pienemmätkin viat toisessa..
Olemme olleet hyvin paljon samassa paikassa,
Liikaako?
Onko tässä kyse vain siitä?
Miksi minä – rakastajasi –
olen aina se roskis johon purat pahan olosi?

Päivämme ovat hyvin kiireisiä
vaikkemme liiku mihinkään…
:Seuran pitämis”iltamme venyvät myöhään yöhön
Ja Aamumme alkavat usein hälinällä…
Oma, Hiljainen tai ns ”Parisuhde-aika” on vähissä
(kun nukkumaankin pitäisi ennättää)
Se vaan on niin ja tulee olemaan..
Olen tottunut siihen..
Olen ihan itse valinnut roolini,
olla sinun kanssasi..
Ja kestän sen rinnallasi kyllä. .

Voisit yllättyä positiivisesti
Jos kerrankin
herättäisit minut muutenkin kuin ärähtämällä…
Avaamalla verhot, silittämällä minut hereille, antamalla vaikka suukon ja kysymällä kuinka nukuin…
Tarjoamalla kahvia..
Pyytäisit nätisti nousemaan ja pukemaan ennen kuin joku on ovella…
(Nykyään teet senkin useimmiten tiuskimalla ja jankkaamalla samaa asiaa)

Kyllä, aamut on ihan perseestä!
Olet aamuisin väsyneenä entistäkin äreämpii…
Välillä herään ihan hyvällä tuulella
mutta hyvä mieleni katoaa hyvin äkkiä
kun äksyilet heti silmät avattuasi
Ja toisinaan minun tekee todella mieli ärähtää takaisin…
No sitte oliskin riita valmis…
Joten välttelen tarkoituksella sinulle pyhumistakaan
vähintään tunnin heräämisen jälkeen

Sydäntäni satuttaa kun et hae läheisyyttäni..
Mitä mun pitäs ajatella
Kun et enää silitä päätäni
tai läppäise minua takapuolelle leikkimielisesti ohikulkiessasi
kuten ennen teit..?
Viimeisestä halauksestakin sinun aloitteestasi on viikkoja…
Ja joa minä kosketan sinua,
Sinä murahdat jotakin ja käännyt pois. ..?

Et enää katso minua muuten vaan ja hymyile hiljaa..
Kuten minä teen usein sinun huomaamattasi

Samaan aikaan muita tässä porukassa pyöriviä naisia sinä sen sijaan jaksar huomioida.
Välillä vaan tuijotat joidenkin ulkonäköä ja jopa kehut ääneen energiaa, meikkiä jne.. ja jopa vartaloa…

Mitä luulet ilahdunko kovasti
Kun pyytelet entisiä panojasi kahville?
Tai kun katselet naispuolisen kaverisi alastonkuvia
Ilman pienintäkään vääryyden tunnetta?
Kyllä mä pornon katsomisen ymmärrän mutta joku raja!

Jos yritän puhua vaikeista asioista..
Niistä jotka vaivaavat mieltäni,
sinä puolustaudut hyvin hyökäävästi
Tai vaihdat useimmiten äkkiä aihetta..

Valitat usein fyysisiä vaivojasi
Tai haukut omaa ulkonäköäsi räjähtäneeksi tms.
Tiedät tarkalleen mikä helpottaisi oloasi
ja suunnittelet tekeväsi toimenpiteet ”kohta”…
No tiedät totuuden itsekin..
Ettet tee niitä…
Jos kehoitan jotain niistä tekemään, murahdat ”en jaksa…” tai ”ei kuulu sinulle”
Ja skippaat ehdotukseni heti.
Siksi en enää kovin usein jaksaa edes yrittää innostaa sinua huolehtimaan itsestäsi…
Surullista.

Jos hermostun sinulle jostakin,
Yleensä puren hammasta ja poistun paikalta,
Jos kuitenkin äkkipikaisuuksissani sanon vihaisesti jostakin tarpeeksi minua ahdistavasta,
sinä et tyyliin koskaam myönnä virheitäsi
Pyydä anteeksi tai selitä asiaa. .
Vaan yleensä kysyt kovaan ääneen miksen häivy asunnostasi muualle kiukuttelemaan…

Yleensä kun täällä on vieraita,
sinä jaksat hyvin olla läsnä keskustelussa, vitsailla ja nauraa muiden mukana…
”Flirttailla” muiden akkojen kanssa….
Mutta kun asunto tyhjenee vieraista,
(Ja meillä olisi vihdoin aikaa keskustella tai olla lähekkäinkin…)
Sulkeudut sinä nopeasti kuoreesi täysin.
Saatat olla hiljaa koko loppu illan kunnes nukahdat…

Olen kyllä ottunut vuosien varrella että puhelimesi soi ja piippaa usein..
Mutta hämmentää kun toisin kuin aiemmin,
Nyt et useinkaan kerro ( kysymättä ainakaan) kuka sinulle soitti tai viestitti…

Muutaman kerran olet lähiaikoinakin taas mennyt toiseen huoneeseen puhumaan ihan kuin salaa…
Etten kuulisi…
Tai no, ettei kukaan muu kuulisi mitä puhut..
Ei, se ei ole välttämättä väärin.
Tiedän hyvin että sinulla on oma elämäsi ja paljon vaikeitakin asioita jotka eivät kaikille kuulu,
Eivät välttämätä eivät edes minulle…
mutta…

Olen huomioinut lähipäivinä että on myös hetkiä
jolloin viestin saatuasi
otat puhelimesi käteesi,
Luet viestin hymyillen
Ja näpyttelet jollekin pitkää viestiä iloinen virne naamallasi. ..
Kyllä. Teet sitä taas…
Ja kyllä, olen mustasukkainen ja epävarma ja harvinaisen epäluuloinen…
Varsinkin kun Samaan aikaan minä saan jopa kysymyksiini vastauksena korkeintaan vain yhden sanan…

Pohdin jälleen salaatko minulta jotakin…
Ja jos kyllä niin miksi?
onko tässä taas kyse jostain toisesta naisesta?
Jostakin helpommasta ja mielenkiintoisemmasta.
Vai kuvittelenko vain?

Tiedän.
Sinulla on monta hiton suurta tressiä aiheuttavaa tekijää tällä hetkellä.
Terveys, kaverit, raha-asiat… jnw..
Eikä ihmissuhde asiat todellakaan ole muutenkaan ollut ykkös prioriteettisi,
Mutta olenko itsekäs
Jos pyydän että olisit minulle rehellinen,
Ja muistaisit välillä olemassa oloni myös positiivisesti.?

Onko väärin ikävöidä hyviä hetkiä
Ja aikoja rakkaansa kanssa?

20.10.2019 17.20

Olet siinä metrin päässä kyllä fyysisesti.
Mutta ajatuksissasi olet aivan jossain muualla.
On suhteellusen hiljaista ja olemme kahden
mutta sinä et edes kuule jos kysyn sinulta jotakin.
On positiivista että sait nukuttua.
Olet ollut tänään pirteämpi kuin moneen aamuun…
Jotenkin sekin nyt kummastuttaa.
Kun olet samalla silti jotenkin outo… etäinen.
Et ärjynyt herätystä,
Ja juttelet minulle aivan samoin
kuin olisin kuka tahansa kavereistasi.
(Tahtoisin lähellesi, ja tuntea olevani paljon enemmän…
uskotusi, rakastettusi..

Tiedät että lähden täältä tänään
Enkä tule luultavasti useaan päivään takaisin.
Ja tiedät sanomattakin
Että erossa oleminen on minulle aina hankalaa aikaa .
Sinun pitäisi tietää
etten ole varma meistä,
Ja väkisinkin mietin mitä teet täällä
kun en ole paikalla…
Näet kyllä kuinka katson sinua odottavasti.
Silti et sano mitään lohduttavaa tai piristävää
puhumattakaan että silittäisit minua ..
Oikeasti et taas edes puhu mitään
jollen kysy jotakin…
Et kysy pääsetkö mukaan,
Et milloin tulen takaisin…
Kysyit monelta lähden…
Ihan kuin vain odottaisit että häivyn seurastasi…

Olemme kahden ja on aivan hiljaista.
Molemmat näpyttävät puhelintaan.
Minä kirjoitan tätä tekstiä apeana ja katselen sinua sivusilmällä…
Ja sinä… no, en edes halua kuvitella mitä nytkin sovit viesteissäsi…
Jonkun kanssa..

Minun pitäisi olla iloinen että kaverini pyysivät mukaansa mökkeilemään,
Saunomaan grilllaamaan,
Pitämään hauskaa…
Minun Pitäisi riemuita,
mutta en riemuitse..
Sydämeni itkee ja sieluni huutaa hiljaista tuskaansa..
.saan taistella etten sano mitään..

Tiedän hyvin
että pian puhelimesi ja ovikello huutavat taas tasaiseen tahtiin…
Yritän olla tässä ihan ”normaalisti”
(Vikka en tiedä miten voisin ollanormaali siÄisestä taistelustahuolimatta…)

Heräilen tässä pikkuhiljaa ”koomastani”
Ja odotan…
Tiedän että kohta pyydät minulta palvelusta,
Kauppaan juoksemista…
En haluaisi mennä mihinkään
En ennen kuin puhumme, selvitämme asiamme…
Ja samalla kuitenkin
tiedän jo nyt vastaavani …
”Tietysti kulta”
(Kulta, Yksi niistä sanoista jota sinä käytät vain kiihkoissasi ollessasi halutessasi minulta nautintoa..)

21.10 kello 2.30

Istun kaveri pariskunnan luona
Tuijotan tulta ja mietin..
Tuolla tuo pariskunta tuhisee,
kädet toisensa ympärillä,
Nukahtivat toista silmiin katsoessaan, onnellisena hymyillen..
Minä taas itken …

Minulla on helvetimmoinen ikävä sinua.
Vaikka näimmehän me vielä muutama tunti sitten..
En kuitenkaan nyt ikävöi sitä mörköä mikä sinusta on taas tullut,
Ehei. ..
Kaipaan ja ikävöin sitä miestä
Joka olit kun tulit takaisin elämääni…
Ja koko alkuvuoden..
Sitä miestä
Jolle voin puhua kaikesta,
Johon tiesin voivani luottaa täysin,
jonka kanssa sain nauraa hykertää pitkät yöt
Joka katsoi minua usein kun en huomannut
Ja tekk sen hellästi hymyillen…
Miestä jolle olin ainoa oikea nainen…
Miestä jota rakastan enemmän kuin ketään koskaan…

Et edes tullut saattamaan minua ovellesi kun lähdin,
Et antanut suukkoa ja iskenyt silmää..
Etkä kysynyt mitään paluustani.
Et edes vastannut heippa-sanaani…
Olen typerä kun edes odotin sitä..
Odotin taas edes vähän huomiotasi.
Sinulla ei ollut nytkää aikaa siihen mitä kaikkein eniten kaipasin…
Oli ”tärkeämpää” hymyillä puhelimelle..
Kun ovi meni kiinni,
Sinä varmaan huokaisit helpotuksesta…

Olen kokenut tämän jo…
En tiedä kestänkö sitä uudestaan.
Tiedän jo syvällä sydämessäni mitä luultavasti tulee tapahtumaan…
Tulen menettämään sinut pala kerrallaan elämästäni.
Tulen menettämään ihmissuhteeni kanssasi ensin
Myöhemmin koen taas kuinka pohjaton rakkauteni muuttuu vihan ja surun kautta kylmäksi katkeruudeksi

Sinä haluat pois sydämestäni.
Eikä minulla ole valtaa estää sinua.
Eikä minulla koskaan ole voimaa taistella yksin ettei näin tapahtuisi.

Olen luvannut sinulle

– Jöydät jotain aidompaa ja oikeamalta tuntuvaa muualta kuin mitä meillä on…
– Jos tapaat naisen johon tunnet syvää himoa ja kunnioitusta minua enemmän
– Jos jok saa sinut ylös masennuksestasi ja takaisin raiteillesi
Ja tärkeint kaikesta
– Joka hyväksyy sinut täysin ja päästää sinut sydämeensä ja elämäänsä
Johon voit luottaa ja jonka sinä uskaltaudur laskemaan suojamuurisi sisälle
Ja jonka kanssa KAIKKI ei ylipäätään
olisi näin helvetin hankalaa…
Niin
Minä en käy hankalaksi,
anomaan sinua miettimään tai sotkuisesti haukkumaan ja riitelemään…
Vaan minä annan sinun mennä…
Vaikka sinusta ja meistä luopuminen sattuu jo ajatuksenakin saatanasti…
Ja vaikka se tulee olemaan ehdottomasti vaikein koskaan miehiin liittyvä tekemäni päätös.
Vaikka minä tulen hajoamaan pieniksi palasiksi…
Silti teen sen
Koska sinä olet sen arvoinen
Haluan että edes sinä saat mahdollisuuden tulla onnelliseksi..
Koska minä
Rakastan sinua.

”Rakkaus muuttuu ajan kanssa alkukiihkosta luottamukseksi ja turvallisuudeksi, välittämiseksi”
Niimpä niin,
Kirjoihin laitettua skeidaa.
Rakkaus sattuu paljon enemmän ja kauemmin kuin luoti…

suhteet ajattelin-tanaan parisuhde oma-elama