Tää ei taija kestää

Muhun sattuu.
Enemmän kuin ikinä.
Sattuu katsoa kun kärsit…

En tiedä mitä sä saat tosta,
Itsesi ja mun kiusaamisesta…
Kaikki näkee et
sulla on huono olla
Mä en tiedä miksi?
Tykkäätkö kärsimyksestä
Jonka saat surullisena…

Mä alan olee aika loppu tätä kuviota.. .
Tuntuu et kaikki lymyää,
Ihmiset ärsyttää tahallaan
Vaan jotta mulla sekois pää…?

Syyllisyys ja omatunto tekee paljon.
Meijän puhumattomuus on muutenkin ollu vitun hankalaa…
Ja nyt otan kaikkien puheet itteeni
Ja kun te lopetatte puheita jopa kesken lauseen yks kaks mun paikalle tullessa…
Nii ei ole helppoa nyt ei.

Mä voisin puhua suuni puhtaaks.
Sä voisit avata mun oloa.
Ihmiset vois oikeesti puhua suoraa vihdoin…
Multakin vaaditaan kaikenlaista paskaa
mitä ei muut kuitenkaa noudata..

Haluisin vaan edelleen uskoa
että olet mun elämäni mies..
Ja aina mun puolella.
Mutta et sinä ole…
Et voi olla…

En vaan pysty luomaan yksin luottamusta ja puhekontaktia…
En vaikka kuinka haluaisin.

Mä en vaa enää näe maailmaa niin kuin ennen.
En mieti enää että kaikki jatkuu ikuisuuden.
En vaan voi voittaa koko muuta maailmaa mitenkään.

Hetkittäin tunnen
Etten enää tunne sua..
Usein en enää tunne olevani oikeassa paikassa…
(Oma syyni kyllä toisaalta mutta olis kiva jos edes sinä oisit suorapuheinen..)

Jos kukaan muukaan ei pysty kääntää mielipiteitäsi,
Miten vitussa mä pystyisin?
Jos pitää lopettaa ni älä mielistele. Ennemmin vaikka vaan kylmästi käskisit helvettiin koko kylästä…

Hetkittäin mietin…
Miksi edes taistelen?