Tää tuskin jatkuu
Kirjoitan tämän siksi,
etten millään pysty pitämään tätä paskaa sisälläni enää.
Olen hyvin kyllästynyt piilottamaan tunteeni ja ajatukseni kaikilta.
Sinultakin.
Ja tiedän että jos en kohta saa tätä ulos,
Minulle tulee koko ajan huonompi olla
Ja lopulta minä todellakin räjähdän.
Yritän usein peittää
kaikki paskat mietteeni
ja käsittellä ne itsekseni.
Siksi minulta vie aina ikuisuuden
Kerätä hajonneet palaseni kasaan.
Siksi sinä et voi koskaan ymmärtää (saati auttaa) minua
Kuinka minä muka voisin
– päivästä toiseen –
kuunnella sinun puhuvan ihmisille
– Niille paskapäille –
jotain muuta
kuin sitä mitä sanot minulle
”totuutena”
kun ovi menee kiinni vieraiden lähdettyä?
ja kuinka voisin auttaa sinua?
Auttaa meitä?
Entä jos minäkin kaipaisin
asioiden korjaamista?
Taistelen päivittäin pääni kanssa
Ja päästäksemme yli
Huolistamme
Taistelen kanssasi yhdessä rintamassa
Taistelen samaan aikaan yksin.
itseeni uskomisen kanssa.
Taistelen päästäkseni ylös aamuisin
Taistelen pärjätäkseni päivät.
Taistelen nukahtaakseni iltaisin.
Tuijotan taas kattoa ihmetellen.
Olenko minä vain niin paska?
Teinkö jotain väärin?
Millä teoillani muka ansaitsin hiljaisuuden
Ja kaiken tämän paskan.
mitä käymme nyt läpi
Ansaitsisinko tulla hylätyksi?
Olenko sulle koskaan tarpeeksi?
Se sattuisi eniten maailmassa
Jos ihminen
Joka sai vihdoin
minut tuntemaan itsesi erityiseksi
Saisit minut joku päivä
Tuntemaan itseni
– ei seuraasi toivotuksi –
Se sattuisi
koska mieleni vakuuttaisi sillloin minulle,
Että en ole tarpeeksi.
Ehkä sinulle on jossakin olemassa
joku toinen parempi nainen?
En kai ansaitsisi sinua elämääni.
Anteeksi kulta
En aina muista arvostaa sitä
Että olet elämässäni.
Tunnen – vihdoin – itseni kaiken sen
Rakkauden ja arvostuksen arvoiseksi.
Tai edes totuuden.
En ymmärrä miten riittäisin sinulle.
Haluaisin kovasti auttaa sinua.
Kaikessa.
Luuletko että voimme rehellisesti olla onnellisia tai edes tyytyväisiä.
Vielä vuosienkin päästä
yhdessä?
Kun olen ollut sinun lähettyvilläsi näin paljon Ja näin pitkään,
Sinusta on tullut iso osa elämääni
Ja kun asiat muuttuvat taas huonommiksi
tai jos kyllästyt ja lähdet pois elämästäni..
Silloin en usko että tiedän enää kunnolla edes sitä
kuka edes olen.
Totuuden kertominen
On ainoa keino
Pitää parisuhde onnellisena
Tiedän sen hyvin
Mutta miksi silti
Luulen että salaat jotakin suurta minulta?
Minut vain lähetetään tänään
Yksin kotiini
Miettimään mitä tehdä itseni kanssa.
Pelko tuhoaa pian itsetuntoni.-
Plaah!!
Ihan kuin yksinäisyys ei riittäisi…
Joskus tuntuu siltä että minun tulisi
suoristaa hiukseni,
laittaa rajaukset silmiin
ja kiiltoa huuliin
Ja pitää aidosti hauskaa..
ja sitten palaan todellisuuteen
Ja kysyn taas itseltäni:
”Miksi?”.
Miksi helvetissä minä käyttäisin aikaani
yrittäen näyttää hyvältä?
ketä varten muka?
Miksi asettaisin kasvoilleni parhaan meikkini kun sinä
Jonka tulisi nähdä minut silloin kauniina ja hehkuvana
et välillä edes huomaa
Paikalla oloani?
Pahin asia kaikista tietämistäni
on se että oikeasti minä haluaisin
Vain unohtaa kaiken
Epäilyni, kipuni ja tuskani
mutta silti muistan ne lähes päivittäin.
Epätoivo raastaa minua.
Vaikka minä todellakin toivon,
Että asiat vielä joskus paranisivat
ennalleen tai vielä paremmiksi.
Sano uskotko sinä että tulee vielä joskus aika
jolloin me kaksi onnetonta
– sinä ja minä –
olemme onnellisia?
Molemmat.
Sydämeni on särkynyt
– sinun kanssasi –
jo monta kertaa vuosien varrella.
Silti minä haluan olla tässä.
Vain sinun kanssasi.
Päässäni on sekasotku.
Sydämeni sisällä on lasinsirpaleita,
Joita yritän kasata takaisin yhteen.
Mutta sen sijaan
Minä vaan satutan itseäni.
Ja ikävä kyllä myös sinua.
Muista tämä aina.
Rakastan sinua.
Niin kauan kun mä voin.