Turvani

Olen masentunut.
Olen yrittänyt selittää masennustani muun muassa niin
Että se tuntuu
Kuin katsoisin vierestä,
kun muut hengittävät ja minä en saisi happea.
Katson kun muut kulkevat vapaina,
ja minä olen lasisessa kopissa,
jossa seinät tulevat koko ajan lähemmäksi.

Nyt kaipuuni kadota maailmasta
on onneksi äärimmäisen hetkittäistä
ja sitä tulee harvoin.
Enemmän mulla on vaikeutta nähdä
niitä oikeita hyviä asioita elämässäni.
Onneksi mieheni niistä jaksaa muistuttaa.
Hän ei käske minun lähteä ulos
jotta piristyisin.
Koska hän ymmärtää sen,
että se on turhaa.

Kun minulla on sellainen päivä
etten jaksa mitään,
mieheni sanoo rauhoittavasti,
ettei aina tarvitsekaan jaksaa.
Hän ottaa minut syliin jossa rauhoittua
kun sitä tarvitsen.

Mietin usein että miten minä olen ansainnut jotain tällaista.
Mieheni tietää vikani ja heikkouteni,
Muttei käytä niitä minua vastaan.♡♡♡