Ymmärrä hyvä mies

Ymmärrä perkele ajoissa!!

Että
Sinulla on nainen,
joka aidosti rakastaa sinua.
Nainen joka on valmis antamaan sinulle kaikkensa
– uhraamaan jopa omat suunnitelmansa
ja kaiken oman aikansa,
laittaen omat toiveensa sivuun
Ja seuraten sinun polkujasi.

Tottelen usein myös sinun järjettömiltä tuntuvia sääntöjäsi
asiaa sen suuremmin miettimättä tai usein edes kyseenalaistamatta.

Autan sinua saavuttamaan tavoitteitasi
(Myös tekemällä asioita puolestasi)
koska sinä olet joskus aivan liian laiska
tehdäksesi asioita joita olet suunnitellut,
Tai ylipäätään Jotain järjellistä ajallasi tai elämälläsi.

Annan itseni ja sydämeni aivan kokonaan johonkin,
Jolla ei ole edes nimeä
Saati määritelmää.
Annan kaiken toivoni ja rakkautteni
Sinulle,
joka et julkisesti edes määrittele tätä tärkeäksi ihmissuhteeksi.
tai välttämättä edes muista olemassa oloani poissa ollessani.

…Mutta kun ajattelen asiaa tarkemmin…
Olen aivan tyyytyväinen näin.
Suhteemme toimii suurimman osan ajasta,
Olemme tajunneet virheemme.
(Ehkä opimme joskus myös puhumaan
Murheistamme toisillemme?
Siis ennen kuin on aivan pakko?)
Itsetuntoni on kunnossa
Enkä ole koskaan vaatinut (enkä tule vaatimaan!) sinulta mitään enempää…
Sillä välitän enemmän sinusta
Kuin omasta parisuhde-statuksestani.

Vaikka tiedän
ettei niin koskaan käy,
hyväksyn jopa kaikki tyhjät lupauksesi siitä,
että ehkäpä jonain päivänä
Me olisimme ”oikeassa parisuhteessa”
Se on ”Vaaleanpunainen” unelmani,
(Jonka en ole enää vuosikausiin uskonut toteutuvan….
Enkä suoraan sanottuna tiedä, olisiko minustakaan enää mihinkään ”perhe-leikkiin”
Edes sinun kanssasi).
Suhteemme on julkinen salaisuutemme.

Tiedän kyllä
Ihmiset ympärillämme kuiskuttelevat ”selkiemme takana”
että olen tyhmä ja sokea.
Että minä luulen liikaa
Itsestäni… Sinusta… meistä..
Että vain kuvittelen sinun välittävän minusta aidosti.
Heidän mukaansa olen sinulle
Vain kaupparatsu muiden mukana ja
tämän hetkinen ”panopatjasi”.

En voi kiistää, joskus
(kun olen oikein vihainen sinulle, tai pettynyt sinuun pahasti)
Sorrun ajattelemaan niinkuin monet heistä,
että sinä olet kanssani
vain niin pitkää kun kyllästyt…
Tai kunnes löydät jonkun paremman saaliin…
Järjellä ajateltuna tiedän,
että sinä olet niin hyvä ”saalis”
Että olisit halutessasi tässä ajassa löytänyt jo monta parempaa..
(Ja olisi niitä ottajia minullakin)
Silti
olemme yhä tässä.
katselet yhä minun osin päätöntä toimintaani.. .
Ehkä siihen on olemassa syy!!!

Vaikka rakastan sinua enemmän kuin koskaan ketään
Ja
Vaikka uskon meidän olevan toistemme elämässä vielä pitkään….
En ole koskaan uskonut kaikkia juttujasi aivan sokeasti…

Ja vaikka teen joitakin suuriakin uhrauksia vuoksesi,
olen aina elänyt loppujen lopuksi itselleni
ja sydämmeni sanoman mukaisesti.

Olen oppinut sinusta (ja sinulta) paljon vuosien varrella…
Esimerkiksi ettei sinun kanssasi…
Ja tässä maailmassa jossa elämme,
Voi koskaan ”varmaksi” suunnitella yhtään mitään kovin tarkasti
ja kovin pitkälle tulevaisuuteen…
.. enää Ei ole henkinen maailmanloppu jos suunnitelmat kusee..
Eikä ole aina sinun vikasi jos niin joskus käy.

Olen suodattanut paljon…
Helvetisti toinen toistaan huonompia vitsejä,
Pahat sanat riidellessä,
Känniset kaipaus puhelinsoitot,
Kiiman sumentamat rakkauden tunnustustuksesi.
Ja muut sekavat mitään tarkoittamattomat sanasi..

En todellakaan ole koskaan
– sinun kanssasi – haaveillut kirkkohäistä,
huvimatkoista thaimaaseen
tai puhunut yhdessä vanhenemisesta…
En edes kaipaa sellaista…

En koskaan tule pitämään yhdessä oloamme päivän selvänä asiana…
Suhteessamme ja elämässämme voi milloin tahansa tapahtua suuria muutoksia.

Hyväksyn täysin
että olet ”mahco-mies”
etkä näytä tunteitasi kovin helposti (julkisesti varsinkaan.)

Enää en loukkaannu kun sanot
ettet halua olla kanssani 24/7
(Tiedän jo itsekin kokemuksesta ettei suhteemme anna silloin kummallekaan mitään positiivista,
Jos katsomme toisiamme liikaa)

Enkä enää heti kuvittele pahinta mahdollisuutta,
jos et heti vastaa kun soitan.

Minun pitää opetella muistamaan
ettei aina ongelma ole minussa
jos olet hiljaa ja mietteliäs,
Enkä aina ole ykkös prioriteettisi,
Vaan sinulla on paljon muutakin mietittävää.
Ja ettei sinulle yöllä tulevat viestit tarkoita automaattisesti mitään pahaa..

Tiedostan kyllä että
sinulla on aina ollut oma elämäsi suurine salaisuuksineen.
ja asioita joista ei yksinkertaisesti vain puhuta.
enkä vaadi koskaan sinua periaatteistasi
tai elämästäsi seikkailuineen luopumaan.
(En kyllä edes haluaisi mitään ”joo joo”-miestä elämääni,
Olenhan itsekin ns. ”Hankala”)

Mutta nyt…
Juuri tällä hetkellä ja tässä hetkessä…

Olen naisesi,
Se jonka pitäisi tietää asiasi ensimmäisenä,
Jonka pitäisi hyväksyä sinut täysin ongelmiesi kanssa.
Olen ainoa nainen jonka petiin tulet aamuyöstä reissultasi selittämättä sanallakaan..
Se joka pääsee tyydyttämään kanssasi
molempien suurimpia fantasioita…
Se joka tietää synkimmätkin salaisuutesi,
Ja joka toimii tarvittaessa sinulle niin muistiona, laskukoneena, kokkina kuin alkometrinäkin…

Olen tiennyt koko yhdessä olomme ajan
että sinulla on rankka ja karu menneisyys ja elämä.
Ja suurten onnistumisten lisäksi
vielä suuremmat omat taakkasi kannettavana.
mutta se ei ole koskaan ollut eikä siitä koskaan tule minulle ongelma.
Käsittelen ongelmiasi kuin omiani..
(Ja yritän ymmärtää sinua vaikken kaikkea tiedä enkä ymmärrä.)
Kuuntelen sinua jos haluat puhua,
Ja yritän aina jotenkin olla avuksi vaikken aina osaisi.
Joskus pelkkä hiljainen läsnäolo on parasra terapiaa…

Annan sinulle loputtomasti rakkautta, huolenpitoa, hellyyttä ja kunnioitusta.
(Vaikka samaan aikaan hahmotan sen surullisen tosiasian
ettet aina anna samalla tavalla rakkautta ja ymmärrystä takaisin…
Etkä näe aivan yhtä paljon vaivaa ollaksesi kanssani…)

Jollakin tasolla yritän ”tietenkin”
tavoitella täyttä rakkauttasi.
– Jotain sellaista jota sinäkään et ole aiemmin koskaan ketään kohtaan tuntenut. –
Hamuan huomiotasi ja kunnioitustasi,
(Hillittömän seksuaalisen himomme lisäksi)
Enkä välitä
Vaikka toisaalta on ankara totuus että
käytän tässä ”parhaat vuoteni”
Ja annan osan itsestäni sinulle,
Miehelle
Joka esittää välillä pitkiäkin ajan jaksoja että
olemassa oloni on ihan sama,
Tai jopa niin
ettei hän voisi vähempää välitttää minusta.
saati tunteistani tai ajatuksistani.

Olen sanonut että
Jos joskus löydät jonkun kaikki tarpeesi paremmin täyttävän,
– Jonkun joka kuuluu paremmin sinun maailmaasi ja elämääsi
– Naisen joka toteuttaa sinun tahtoasi aidommin,
Ja jos näen omin silmin
että voit paremmin ollessasi hänen kanssaan ja hänen suojissaan.
– Minä väistyn viereltäsi suosiolla. –

Vaikka tiedän
että selviän hyvin yksinkin,
Enkä ole enää riippuvainen mistään,
(en edes sinusta,)
Silti
tiedän jo nyt että
hajoan täysin silloin.

Jos en enää ole sinun naisesi,
En ole luultavasti koskaan sen jälkeen ihan sama nainen.
Mikä minusta on kasvanut kanssasi.
Varmaa on
Tulisin olemaan pitkään synkkä,
Vain varjo itsestäni.
Silmissäni ei silloin palaisi samaa kirkasta valoa
Kuin nyt sinua katsoessani.
Eikä Minusta ei enää pulppuaisi samaa positiivista energiaa kuon lähelläsi…

Tiedän että
Jos lähdet elämästäni,
Kadotan (ainakin hetkellisesti)
kaiken elämänhaluni
Enkä tunne silloin iloa mistään,
koska olen sisältä kuollut.

Sydämeni tulisi olemaan niin pieninä sirpaleina,
Ettei niitä voisi vuosiin (jos koskaan) kukaan liimata yhteen.
Päässäni kaikuisi toisto pahoista sanoistasi,
joita kännissä vihapäissäsi olet laukonut…

Silloin Toivoisin vain
ettemme alkaisi iskemään toisiamme vyön alle
Ja pysyisimme edes jonkunlaisissa väleissä.
Sydämessäni tuntisin varmasti monia isoja tuskaisia tunteita,
Jolloin en tietäisi yhtään mitä voisin niille tehdä…

Silti,
– Helvetinmoisista riskeistä huolimatta. –
Olen yhä tässä.

Sinä olet nyt se mies
jonka kanssa en pelkää mitään.
Se jonka vuoksi taistelen
vaikka henkeni kaupalla.
Olet lasteni jälkeen se
joka minulle eniten merkitsee…

Olet parhaimmillasi parasta
mitä mulle on koskaan tapahtunut…
Huonoimmillasi olet aiheuttanut suurimman vihan
jota olen koskaan kokenut..

Olet mies jonka kanssa minulla ei koskaan tule tylsää,
Jonka kainalossa tunnen olevani täysin oikeassa paikassa..
Jonka kanssa tiedän etten jää yksin tosi paikan tullen.
Ja mies jonka häviämistä elämästäni eniten pelkään…

Niin pahasti sinä olet sekoittanut minut ja mun turvallisen elämän..

Vaikka sinä et huomenna jostain syystä enää kuuluisikaan elämääni,
Itkisin vielä pitkään sinun vuoksesi.
Koska sen ymmärtäminen, että antaisi aivan kaikkensa jollekin,
Joka yhtäkkiä katoaisi,
sekoittaisi kovimmankin psyykkeen..

Totuuden nimissä.
Sinä et todellakaan aina ansaitse suudelmiani
Joskus et ansaitsisi luokseni tullessasi oven avaamistakaan,
Saati huolenpitoani,
Tai haavojesi desifiointia.
Muiden mielestä sinä et todellakaan kaiken tämän jälkeen
ansaitsisi olla edes osanen elämääni,
Etkä sinä saisi olla lähellä minua.
Et fyysisesti saati henkisesti…

Toisaalta
on myös ihmisiä jotka ihmettelevät,
Kuinka sinä jaksat minua.
Tätä oikuttelevaa ”hullua” ”prinsessaa”
joka ei aina käyttäydy asiallisesti,
Tai edes aikuismaisesti…
Joka osoittaa mieltään ja kiukuttelee..
Joka ovia paiskoen Kiroaa sinut pahimpaan helvettiin…
Joka itkee silmänsä kipeäksi jonkun vitsisi vuoksi…
Joka murehtii jos et vastaa johonkin viestiin heti..
Ja joka ei useinkaan edes riidan keskellä osaa olla huolehtimatta sinusta…

Minä en kuitenkaan ole äitisi,
en palvelijasi, polkupyöräsi, orjattaresi tai psykiatrisi.
Kaikesta vaivan näöstäni huolimatta
ja siitä että erossa ollessamme näyttäisinkin joskus vain odottavani yhteyden ottoasi,
Minä EN elä vain sinua varten.
Olen naisesi
Ja sinä tedät helvetin hyvin että minullakin on sääntöni ja tarpeeni.

Saat esittää ulospäin mitä tunteetonta diktaattoria ikinä haluatkaan…
Ja ettei sinun arvostuksesi ja kunnioituksesi muiden silmissä laskisi,
Minä leikin mukanasi.
Ja otan yleensä kuuliaisen ”vaimokkeen” tavoin
hiljaa myöntyväisenä vastaan (välillä idioottimaisetkin) vitsisi ja toteutan käskysi
ja nieleskelen jopa typerät arvostelusi.

Toimin näin tasan niin kauan
kuin tiedän (ja uskon) totuuden.
Sen että todellisuudessa sinä välität minusta aidosti,
kunnioitat minua ja
Sitä ainutta oikeaa asettamaani sääntöä.
Etten enää koskaan aio jakaa sinua.
En fyysisesti enkä henkisesti.

Kun olen sinun, sinä olet minun.

Ei ole reilua
joutua itkemään itseään uneen,
koska rakastamasi ihminen
on kadoksissa mitään ilmoittamatta eikä tule yöksi kotiin.
Mutta ymmärrän että
joskus miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä.
En kysele jos pyydät etten kysele.
Luotan sanaasi.

On väärin kun riitatilanteen jälkeen
Sinä (toisin kuin minä)
Et tarvitse täydellistä sovinnon tekoa.
Ja edes lyhyttä hellää hetkeä
nukahtaaksesi.

On tuskaista
Kun aamulla kerrot nukkuneesi todella hyvin,
Kun minä olen itkenyt silmäni kipeiksi
silloin kun vaistoan
Että salaat asioita minulta
Tai käyttäydyt muuten vaan oudosti.

Tiedän
etten todellakaan ansaitse aina tulla haukutuksi ja loukatuksi
kun niin teet tressaantuneena tai väsyneenä.
Mutta yritän ymmärtää
Ja useimmiten myötäillä,
olla lisäämättä tressitasoasi…

En ole tylyn pois työntämisen arvoinen,
kun hellinä herkkinä hetkinäni kaksin ollessamme
yritän lähellesi haluten kosketustasi…
Mutta ymmärrän
Ettei aina voi unohtaa huoliaan
ja antaa täysillä toiselle sitä mitä toinen haluaa.

Jos joskus kyllästyn olemaan naisesi,
Ja vittuunnun sinuun lopullisesti
ja lähden elämästäsi
Koskaan palaamatta.
Sori haney,
Mutta olen aivan varma,
että se tulisi olemaan iso menetys sinullekin..
Ja sattumaan sinuakin enemmän
kuin moni muu asia tähän mennessä.
Luulen että molemmilla meillä tulisi silloin olemaan
pitkään auki olevat henkiset haavat…

Sinäkin ansaitsisit silloin särkyneen sydämen,
ja aivan saman annoksen sitä paskaa kuin minäkin.

Toivon, että ymmärrät jo nyt
että vaikka sinä et jostain syystä olisikaan enää elämässäni,
Meillä kahdella tulee ikuisesti olemaan muistomme..
meistä yhdessä…
Kiihkeitä muistoja keskiyön tunneilta tietysti..
mutta myös
kipeitä muistoja
siitä kaikesta mitä olemme yhdessä kokeneet…

On olemassa öitä,
Jolloin olen itkenyt vuoksesi.
On olemassa öitä,
jolloin olen kiljunut hiljaa kivusta.
On olemassa öitä,
jolloin olen henkisesti kuollut tuskan ympäröimänä.
Haluaisin pystyä näyttämään sen
Kuinka paljon harmia ja huolenaihetta sinä olet aiheuttanut tempauksillasi
minulle,
Sille naiselle elämässäsi
Joka – kaikesta huolimatta –
on vuosia halunnut
vain olla sinun lähelläsi.
Täysin sinulle uskollisena.

Mutta aika kuluu…
Enkä tiedä kuinka kauan voin odottaa..
että sinäkin joskus ehkä ymmärrät,
että minä olen ainoa,
Joka voisi rauhoittaa sinun seikkailun nälkäsi,
Ja ehkä pelastaa sinut.
Myös sinulta itseltäsi.

Sinä kadut vielä
Jos menetät elämästäsi ihmisen,
joka rakastaa sinua enemmän kuin itseään.
Sinä saatat päätyä olemaan yksin,
Vain koska sinä yritit löytää paremman olon,
Ja enemmän sinua ymmärtävän naisen. .
Mutta tiedän syvällä sisälläni
ettet koskaan tule löytämään häntä.
Et koskaan.

Tiedätkö miksi?
Koska karma on narttu!

Jos luovutan sinun kohdallasi nyt
Takaan
Etten koskaan enää anna sinulle uutta mahdollisuutta olla kanssani.
Mutta sydämesi ei myöskään anna sinun unohtaa minua ja uhrauksiani,
Joten sinä ikävöit minua, kehoani ja huolenpitoani.
Aivan koko lopun elämääsi.
Koska juuri sen sinä silloin ansaitset.
Koska jos niin käy, sinä olet itse mokannut.
Kahdesti.
Et ansaitse silloin yhtään vähempää etkä enempää
kuin lopun ikäsi kestävän tuskan.