kaikenlaista sitä.

Niinkuin aikaisemmin mainitsin tästä ”uudesta” minusta, niin eilen se joutui koetukselle. Pahalle semmoiselle. Näin jo sieluni silmin kuinka kävelen sen ihmisen eteen ja näytän mitä se pieksäminen oikeasti on,vaan sain hallittua itseni ja nyt koko päivän olenkin sitä kotosalla fiilistellyt samalla kun olen siivoillut. 🙂 .Hallitsin itseni!! Mahtava tunne :>

Niin ja kuten aikaisemmin mainitsin kuluneesta viikosta,joka on ollut parhaimpia koko elämässäni, niin kiitos siitä kuuluu miehelleni ja tottakai ystävilleni. :3 jotenkin ollut suht rauhallinen fiilis ja tyytyväisyys ollut huipussaan itseeni ja muihin. Siitäkin huolimatta että 4-vuotias poikani onkin koetellut hermoja joka päivä. Siitäkin huolimatta että rajoja on koeteltu koko ajan. Siltikin. Mahtava viikko ja niitä toivon lisää !

Mitä urheiluun ja terveellisyyteen tulee niin myönnän että itseäni olen laiminlyönyt jo vuosia. Aloitin tupakanpolton hyvin nuorena, iässä 12-13 ja sama tahti on jatkunut. Pystyn myös olemaan syömättä päiväkausiin ja korvaan ruuan kahvilla ja tupakilla. Vasta nyt tässä viimeisen puolenvuoden ajan olen ”herännyt” tajuamaan että ehkä asialle pitäisi tehdä jotain. Olen kovasti yrittänyt ruveta syömään terveellisesti ja usein. Se onkin tuottanut tulosta koska vaakani näytti -7kg mikä on mahtava homma. Myös urheilu on lisääntynyt. Tällä hetkellä menossa ab-challenge ! Seuraavaksi joku muu haastehomma! :>

Yllättäen myös leipomisesta on tullut uusi harrastukseni ja vaikka itse sanonkin, niin olen siinä erittäin hyvä. Ja kumma kyllä, se rauhoittaa minua! O.O

Myös siivous on intohimoni. En tunne ketään kenellä on yhtä siisti koti kuin minulla ja pojallani! Siivoan siis joka ikinen päivä. En pidä välipäiviä. Ja kaikenlisäksi se on minulle terapiaa. Olin sitten iloinen tai surullinen/vihainen niin imuri heiluu musiikin tahdissa! [Kirjoittamisen jälkeen ajattelinkin hyökätä yhden kaapin kimppuun koska tavaroiden epäjärjestys siellä ärsyttää minua]

Kuten myös musiikki kuuluu isoon osaan elämässäni! Varsinkin jos olen vihainen tai surullinen niin kuuntelen tuntikausia musiikkia ja varsinkin sanoja. [Ja tottakai samalla teen jotakin]

Olen pienestä pitäen ollut menijä tyyppiä, enkä nyttenkään osaa olla. Tässä sohvalla maatessani ja tätä postausta kirjottaessani mieleni harhailee ja tekis jo mieli gogo, vaan yritän nyt vielä hetken malttaa kirjoittaa, koska se auttaa. On aina auttanut ja ehkä se voi myös auttaa teitä muita jotka tätä luette. Siitäpä tulikin mieleeni että osa ihmisistä osaa rauhoittua vaikka sinne kotisohvalle tai vaikka joogaamalla tms. Niin en tähän ikäänkään mennessä ole löytänyt keinoa millä asettuisin. Jopa yöt menevät pyöriessä ja hulluja unia nähdessä. Aamulla olen kuin haudasta noussut. Niinkuin tänä aamuna mieheni naurahti ”voi että sää näytät surullisenväsyneeltä” noh semmonen oli kyllä fiilis. Vaan tosiaan en osaa rauhoittua ja yksin olo ahdistaa ja pelottaa. Nytkin olen 7h yksin ollut ja se ei ole ollut hauskaa. Aina rupean miettiimään asioita ja kehittelemään kaikkea paskaa päänsisällä ja niillä ajatuksilla saan itseni vihaiseksi ja alakuloiseksi. Saatana jopa itkeä, ilman kunnon syytä. Ja kyllä. Olen 23-vuotias aikuinen. JepJep.. Onneksi löydän aina jotakin siivoamista ja järkkäilyä niin aika kuluu nopeammin.:)

Mutta nyt syömään vesimelonia ja luonnonjugurttia ! <3 , sitten siivoileen.

Katellaampa.

-Taija-