Menin eilen paikkaan, jossa piti olla kokous, jonne kaikki olivat tervetulleita osallistumaan. Saavuin paikan päälle ajatuksena, että pääsen kenties vaikuttamaan tärkeisiin asioihin, mutta sitten… Ensimmäinen pärstä, jonka näin oli opettaja, joka on aikoinaan koulukiusannut siskoani!!!! ”Ääh, antaa olla…” Tuulimyllyjä vastaan on vaan ihan turha taistella tällä paikkakunnalla. I hate it. 
Aviomiehelläni on koirakuume. Kaikki alkoi viattomasti katsomalla sarjaa dvd:ltä, jonka pääroolissa sattuu olemaan koira. Sarja olisi jäänyt näyttämättä, jos olisin tiennyt siitä seuraavan koiranpennun etsintää..
Siis ei sillä, että minulla olisi mitään koiria vastaan, päinvastoin! Olen halunnut koiran niin pienestä lähtien, kun ymmärsin mikä on koira. Koiria on aina löytynyt sukulaisilta ja ystäviltä. Nyt vain ei tunnu oikealta hetkeltä ottaa koira; miten käy meidän suunnitelmillemme matkailla ja nähdä maailmaa, ei kai kesken kasvatuksen olevaa koiranpentua voi jättää loman ajaksi kenenkään muun hoidettavaksi vai voiko?! Entäs sitten kun minäkin toivottavasti saan työpaikan valmistumiseni jälkeen, kuka sitä sitten hoitaa kotona? Ongelman kiteytys: Olen aina halunnut koiran, mutta en tiedä niistä oikeastaan mitään muuta, kuin että niille ei saa antaa suklaata.
Ja miten sitten valitaan oikeanlainen pentu juuri meidän perheeseemme?! Apua otetaan vastaan…
