Lily

Apua ADHD!

Elämän Kevät

Sata ja yksi ajatusta

Kuvittele pyöreä pöytä, sen ympärille tusina ihmisiä, joilla jokaisella on ideoita ja ajatuksia ja puhuvat yhtäaikaa päällekkäin, jokainen yhtä innoissaan tai huolissaan haluaa tulla kuulluksi. Sekamelska? Tämä on kuitenkin monelle ADHD ihmiselle arkipäivää. Äänet jotka eivät koskaan hiljene, kuitenkin jokainen näistä äänistä olet sinä itse.

Pahimmillaan ADHD luo päähän organisoimattoman kaaoksen, jossa sata ja yksi ajatusta pomppii pikajunan nopeudella. Näistä ajatuksista on monesti hankala saada kiinni, jolloin henkilön tehokkuus ja keskittymiskyky kärsivät; ”Tämä lasku pitäisi maksaa…Mutta hei naapurin Villellä oli se uusi auto, josta kertoi että kulutus on tosi pieni. Hei! Mikä pamaus toi oli ulk…KATO PERHONEN! Mitähän mun piti tehdä..? Olisiko vähän siistiä matkustaa Kreikkaan? Ja nehän löysi sieltä Antarktikselta sen pyramidin! Pitäis kai pyykitkin pestä..” Tässä vaiheessa on jo unohtunut mitä alunperin piti tehdä. Kuulostaako tutulta?

Jatkuva kaaos pään sisällä on myös energiasyöppö, joka mentaalisesti väsyttää. On päiviä, jolloin ei saa itsestään mitään irti vaikka kuinka haluaisi. Tiedän, että pitäisi siivota, tiskit on tekemättä, kouluhommat pitäisi saada valmiiksi ja työtkin tehdä. Turhautuminen, hermojen menetys, itsensä syyllistäminen tuntuvat puskevan niskaan. Ja näitä päiviä tulee. Niitä ei ole yksi kuukaudessa. Ei edes yksi kahdessa viikossa vaan lähes viikoittain. Tässä kohtaa ajatukset muuttuvat usein negatiiviseksi ja syyllistäväksi. Ja kun päässä on sata ja yksi negatiivista ajatusta, jokainen tietää mitä käy. Kuulen usein ihmisiltä joiden kanssa keskustelen; ”miksi yliajattelet? Mietit asioita aivan liikaa!” Kyllä! Mutta ADHD ihmisellä ei ole taikakytkintä, millä ajatukset saataisiin hiljaiseksi. Kyllä, olemme yliajattelijoita – kaikessa ja aina. Olemme myös impulsiivisia ja teemme asioita myös ajattelematta pidemmälle, mutta faktaa on se, että kyllä! Me ajattelemme! Kaiken maailman asioita ja koko ajan.

Meitä on erilaisia

Itse olen miellyttäjä, joka tarkoittaa sitä, että haluan kaikilla olevan hyvä mieli ja kivaa. Laitan usein muut itseni edelle ja annan itsestäni sekä ajastani enemmän kuin mitä olisi järkevää. Tämä kostautuu monesti uupumisena sekä ahdistuksena. ”Teinkö asiat riittävän hyvin, mitä jos tämä henkilö suuttui kun sanoin ei?” Olo ei helpotu ennen kun saan vastauksen ja pyöreän pöydän ritarittaret jäävät asiasta keskustelemaan kunnes vastaus on saatu.

Muistan kun sain ensimmäisen ADHD lääkitykseni. Puolituntia lääkkeen ottamisen jälkeen istuin sohvalla silmät pyöreänä – päässäni oli hiljaista! Se tunne oli sanoin kuvaamaton; tältäkö normaalista ihmisestä tuntuu ja tätäkö on hiljaisuus? Hymyilin sohvalla yksin ja kyyneleet valuivat poskeani pitkin. Rauha… Kaikki tuntui selkeämmältä ja helpommalta. Tämä ADHD  lääkitys kuitenkin jouduttiin joksikin aikaa muista terveydellisistä syistä ja nyt on aloitettu pitkän tauon jälkeen toinen lääkitys, kuitenkaan tästä en ole saanut vielä samanlaista efektiä. Mutta, se kokemus minkä ensimmäinen lääke minulle antoi oli mielettömän hieno ja toivon löytäväni sen saman rauhan ja hiljaisuuden vielä joku päivä.

Tunari vai talentti?

AHDH:n ajatuksen juoksut ei ole aina huono asia. Se tekee meistä myös erityisen innovatiivisia, kekseliäitä, uusien ideoiden ja ajatusten luojia. Olemme rehellisiä ja rakastavia, usein myös hauskuuttajia. Ja jos saat meidät tosissaan innostumaan ja kiinnostumaan jostain voit luottaa siihen, että annamme itsestämme kaiken ja enemmän. Monet työnantajat katsovat alaspäin, mikäli henkilöllä on ADHD tietämättä, että tämä saattaakin olla valttikortti! Maailmassa on monia merkittäviä uranuurtajia, jotka ovat saaneet ADHD diagnoosin:

Walt Disney

Mozart

Van Gogh

Will Smith

Tom Cruise

Albert Einstein

Thomas Edison

Leonardo Di Vinci

Ja tässä vain muutama heistä.

Kun ADHD ihminen löytää kohteen, joka oikeasti kiinnostaa hän uppoutuu siihen täysin. Hän voi olla niin keskittynyt tunti kausiksi ettei edes muista ympärillä olevaa maailmaa saati kuluvaa aikaa. Tätä sanotaan hyperfokusoitumiseksi. Hyperfokusoitumisessa on hyvät sekä huonot puolensa tottakai – hyperfokusoitunut ihminen paneutuu täysillä sillä hetkellä tiettyyn asiaan ja saakin usein aikaiseksi enemmän kuin ns normaali ihminen, mutta hyperfokusoitunut ihminen myöskin tällöin priporisoi valitsemansa aiheen kaiken muun yli. Ja tämä saattaa myöskin aiheuttaa aiemmin mainitsemaani uupumista ja voimattomia päiviä.

Sata ja yksi

Sata ja yksi ajatusta – sata ja yksi erilaista päivää – sata ja yksi tunnetilaa – sata ja yksi lasissa! Sitä on ADHDlaisen elämä. Tunnetta, tietoa, taitoa ja taistelua. Puhumme päälle – MIKSI? Koska meillä on ajatus, jonka haluamme sinulle kertoa, mutta pelkäämme, että unohdamme sen ennen kun saamme sen sinulle kertoa. Unohtelemme asioita, myöhästelemme, menemme pilvilinnoissa, hyppäämme seikkailuihin ja olemme impulsiivisia! Miksi? Koska meillä oli ajatus, idea, keskustelu itsemme kanssa! Tai olemme ajatelleet ja tehneet niin paljon, että olemme käyttäneet kaikki voimamme loppuun. Ja teemme sen uudelleen eikä siihen riitä sata ja yksi kertaa.

Mikä on sinun supervoimasi? Minun on ADHD.

Avainsanat: , , ,
Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli
Elämän Kevät

Apua ADHD!

ADHD, se piiloteltu, paljon puhuttu ja samalla niin paljon vaiettua asia. Se mikä saa meidät epäilemään itseämme ja omaa mielenterveyttämme. Se ääni, joka aina puhuu pään sisällä, joka ei vaikene.. Sen ääneen kanssa käydään monet keskustelut. Se ääni olen minä. Se ääni on yksi osa minua.

ADHD on aihe mistä on paljon väärinkäsityksiä ja liian vähän tietoutta ihmisille sen todellisesta luonteesta, erityisesti naisten ADHD:sta. ADHD mielletään usein ylivilkkaudeksi, ylienergisyydeksi, agressiivisuudeksi, keskittymättömyydeksi. Sellaiseksi, että tämä ihminen ei pysty saavuttamaan mitään tai tekemään mitään kunnolla. Tämä mielikuva kuitenkin suuremmalla osalla on väärä. Meitä on paljon ja osa ei ole edes diagnoosia saanut ja itse tämän diagnoosin sain vasta aikuisiällä, jonka koin helpotukseksi, koska se selkeytti minulle monia asioita esimerkiksi miksi olen tietyllä tavalla ajatellut itsestäni ja miksi olen toiminut tietyllä tavalla.

Lähdin kirjoittamaan, koska halusin jakaa omia mietteitäni ja ajatuksia ADHD:sta sekä sen ”sisarseuraamuksista”, kuten ahdistuneisuus ja jakaa kertomuksia elävästä elämästä , omasta elämästäni. Toivon, että kirjoitukseni tuovat helpotusta myös muille samassa tilanteessa oleville sekä ymmärrystä niille, jotka eivät tähän asiaan ole tutustuneet tai joilla on vielä vanhoillinen käsitys ADHD:sta.

Lyhyesti itsestäni;

Olen perheellinen yhden lapsen äiti, vakituisesti työelämässä. Minulla on ystäviä ja erilaisia harrastuksia, joista varmaan tulen kertomaan kirjoituksissani. Jos lähdetään katsomaan taaksepäin elämää niin en tule helpoimmista olosuhteista. Lapsuudessa perheessäni oli itsestäni riippumattomia haasteita, kotona ei ollut hyvä olla ja koulussa olin koulukiusattu. En ollut koskaan erityisen hyvä koulussa, mutta en ollut myöskään häirikkö enkä ylivilkas, ennemmin ujo. Monet siihen aikaan harvoista ystävistäni sanoivat, että minulla on äärimmäisen vilkas mielikuvitus ja että keskittyminen herpaantui monesti siihen, koska pää meni pilvilinnoissa. Innostuin aina monista asioista ja halusin tehdä kaikkea ja kaiken. Pakenin usein myös mielikuvitusmaailmaan. Monet asiat saattoivat jäädä kesken, aina oli monta rautaa tulessa ja vähintään saman verran suunnitteilla. Koin pienestä pitäen usein helposti syyllisyyttä ja olin hyvin emotionaalinen.. Välitin, rakastin, pelkäsin ja kaikkea tätä suurella tunteella, kuitenkin ulospäin näytin aina hymyilevää naamaa. Vasta myöhemmin ymmärsin kaikki haasteet lapsuudesta, nuoruudesta ja siitä miksi adhd:ta ei ollut löydetty aikaisemmin. Olin maskeeraaja. Tämä tarkoittaa siis sitä, että opin piilottamaan nämä tyypilliset piirteet ”maskin” taakse; pärjätäkseni elämässä, haasteiden yli pääsemisessä ja että muut hyväksyisivät minut. Tämä on hyvin tyypillinen piirre monelle ADHD ihmiselle, erityisesti jos taustalla on myös perfektionismia ja ihminen, joka kaipaa muiden hyväksyntää.

Pitkään koin itseni muihin verrattuna tyhmäksi ja riittämättömäksi, koska vaikka kuinka yritin tuntui, että en pysynyt muiden mukana. Monta kertaa mietin miksi asiat vaikuttavat niin vaikealta, miksi en pysty selkeyttämään ajatuksia tai keskittymään täysillä. Miksi en pysty olemaan paikalla hiljaa, vaan kroppani vaati tekemistä (jalan vispaus, kynän naputteli jne.) Ja miksi välillä tuntui, että kaikki voimat oli imetty ulos. Vaikka kuinka yritin en saanut aikaan mitään. Pienetkin asiat tuntuivat ylivoimaiselta suorittaa. Tuntui, että jokainen päivä oli vuoristorataa, koskaan ei tiennyt milloin tulee käännös oikealle tai milloin vasemmalle, koska on ylämäki ja koska alamäki. Välillä vauhti oli huimaa taas toisinaan tuntui, että vaunu pysähtyy täysin.

Siitä hetkestä, kun heräsin siihen hetkeen, kun nukahdin pään sisällä oli tusina ihmisiä keskustelemassa kanssani, kuitenkin jokainen näistä ihmisistä oli minä. Vaikka kuinka yritin en saanut näitä ääniä hiljenemään. Kukaan normaali ihminen ei ymmärrä, kuinka väsyttävää on käydä jatkuvaa keskustelua pään sisällä ilman hetken hiljaisuutta (tämä ei vain onnistu vaikka kuinka yrität). Lisäksi nämä keskustelut ja ajatuksen juoksut jatkuivat usein unina. Näen erittäin paljon unia, jotka ovat ajoittain erittäin raskaita. Monet eivät välttämättä ole pahoja, mutta niiden takana on paljon ajatuksia ja sisäistä sodankäyntiä. Tämä syö paljon energiaa vaikka nukunkin.

Näissä kirjoituksissa yritän käydä aiheittain asioita läpi. Katsotaan mitä ajatuksen juoksut tuo tullessaan ja mielelläni otan kommentteja vastaan sekä toiveita.

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Mieli