Unelmaa

Luin. Ahdistuin. Luin muiden ahdistuksesta, pettymyksestä, pelosta. Turhauduin. Rohkaistuin, säikähdin, avasin ja suljin suuni.

Voi Immonen, minkä teit.

En halua keskittyä siihen, mitä sanottiin, mitä vihattiin, mitä kutsuttiin painajaiseksi. Tahdon keskittyä siihen lohtuun, toivoon ja inspiraatioon, jota olen saanut niiltä suomalaisilta, jotka ärsyyntyivät, välittivät ja reagoivat. Muistuttivat siitä, että meitä on monenkirjava rauhanomainen armeija taistelemassa sellaisen Suomen puolesta, josta voin olla ylpeä.

Te, jotka olette pääkaupunkiseudulla, menkää osoittamaan mieltänne. Ja te muut, kuunnelkaa tämä ja hymyilkää.