Right place, right time
Päivät tuntuvat täällä vuosilta. Eilinen Fresher’s dinner oli suoraan sanottuna taianomainen. En ole vielä ehtinyt turtua tylypahkamaiseen ruokasaliimme, ja eilen kun istuin siellä syömässä käsittämättömän hyvää kolmen ruokalajin (ilmaista) illallista samalla keskustellen alkavista opinnoistani Sydneystä ja Harvardista tulleiden oikeustieteen maailman huippujen kanssa tajusin ensimmäistä kertaa miten tavattoman onnekas ja etuoikeutettu olen. Vaikken ehkä ole käynyt yksityiskoulujen Oxbridge-preppikursseja, mulla on aina ollut sellaiset tukijoukot, jotka ovat mahdollistaneet sen, että voin lähteä tekemään mitä ihmeellistä milloinkin keksin, ja kaiken lisäksi tukevat yrityksessä. Ymmärsin ensimmäistä kertaa kunnolla, että en tässä elämänvaiheessa haluaisi olla missään muualla kuin täällä.
Näissä onnellisissa ajatuksissa päätin ottaa illan vähän edellisiä rennommin, ja jäin JCR:ään katsomaan Bake Offin finaalia. Kyseessä on siis super sympaattinen tosi-tv-sarja, jossa kilpaillaan parhaan leipomalla kakkuja. Tunnelma JCR:ssä oli vähintäänkin jännittynyt, ja sain kuulla, että Bake Off on yksi brittitv:n kulmakiviä. Suomessa juuri alkaneet hottikset ja paratiisisaaret tuntuivat aika kaukaisilta, kun voittajaa julkistettaessa taputin melkein kyyneleet silmissä brittiyleisön mukana.
Tänään on ollut ensimmäinen akateeminen päivä. Aamu alkoi infotilaisuudella rikosoikeudesta ja perustuslaista, ja iltapäivällä oli toinen roomalaisesta laista. Oxfordissa on siis kolme lukukautta vuodessa (joilla on kaikilla hölmöt nimet, nyt on meneillään Michaelmas term), ja meidän collegessa oikislaiset lukevat nämä kolme kurssia (tai moduulia, mitä nimeä haluakaan käyttää) ensimmäisen kahden lukukauden aikana. Koko systeemi on edelleen vähän hämärän peitossa, mutta käytännössä käyn puolitoista kurssia yhdessä lukukaudessa. Me balliolilaiset aloitetaan perustuslailla ja ensimmäisellä puolikkaalla roomalaista lakia, ja joulun jälkeen luemme loput roomalaisista ja koko rikosoikeuden kurssin.
Meillä on muuten aivan mieletön oikisporukka Balliolissa. Meitä on yhteensä kuusi, ja vähän ironisesti yksikään ei ole englantilainen. Meillä on yksi skotti, yksi amerikkalainen, yksi eteläkorealainen ja peräti kaksi Cardiffista (joista molemmat ovat niin sanottuja third culture kidsejä, eli eivät alkujaan Walesista). Super kansainvälisen walesilaisen lukion jälkeen tämä porukka on siis ihan spot on, ja meillä on jo nyt tosi hyvä yhteishenki. Ollaan kaikki ihan yhtä pihalla kaikesta, ja ollaan jo luotu kaikki Facebook-chatit ja sovittu, että pidetään study group –tapaamisia kun esseitä pitää alkaa kirjoittaa (eli jo nyt viikonloppuna…). Oon niin iloinen, että meillä on näin hyvä porukka. Iltapäivän roomalaislaki-infossa tapasimme muiden collegejen oikislaisia, jotka olivat yhtä kivoja kuin kaikki muutkin Oxfordissa, mutta eivät selkeästi yhtä siistejä kuin me, heh.
Tänään oli myös Freshers’ Fair, eli Student Unionin järjestämät valtavat messut, joilla societyt ja klubit ja jotkut yrityksetkin mainostivat itseään ja anelivat sähköpostiosotteita. Ilmottauduin aivan liian moneen, joten sähköpostin saapuneet-kansio tulee täyttymään parin seuraavan päivän aikana, mutta päällimmäisimpänä mieleen jäi Amnesty International (ylläri, neljä vuotta Amnesty-uraa ei riitä mulle), Law Society, International relation Society, Scandinavian Society (tapasin myös yhden suomalaisen! jee!), Dance Society ja muutama Student Unionin (=opiskelijakunnan) kampanja feminismistä ja pakolaisista. Saa nyt nähdä kuinka monessa ehdin olla mukana, mutta haluan saada tästä paikasta kaiken irti, mikä tarkoittaa sitä, että satunnaisesti pitää lähteä kirjastosta. Tämän päivän jälkeen olen paitsi mahdottoman hermostunut ja huolissani työtaakasta, myös ihan älyttömän innoissani seuraavista kolmesta vuodesta. Ei tule olemaan helppoa, mutta varmasti kaiken vaivan arvoista.
PS: Tajusin että kaikki mun kuvat on rakennuksista, maisemista tai ihmisten selistä. Kyllä mulla oikeesti on kavereitakin! Täytyy selkeästi alkaa paparazzeilla niiden seurassa enemmän.