Freshers’ week
Kiirettä pitää – tämä taitaa olla ensimmäinen kerta maanantaiaamun jälkeen kun ehdin istua alas omassa huoneessani. Viikko alkoi nimittäin kansainvälisten opiskelijoiden omalla orientaatiolla, ja siitä asti olen juossut paikasta toiseen. Viime päivät ovat olleet älyttömän intensiivisiä, sillä uutta tietoa tulee jatkuvasti ja kaikki ihmiset ovat vielä enemmän tai vähemmän vieraita. Nimet, kasvot, kotikaupungit, rappukäytävänumerot ja opiskellut aineet menevät päässä iloisesti sekaisin, mutta voin jo nyt sanoa tutustuneeni aivan mielettömiin ihmisiin.
Ennen tänne saapumista jännitin aika lailla ihmisten tapaamista. Taisin olla ennakkoluulojen vanki, ja pelkäsin, että minua katsottaisiin alaspäin, koska en ehkä vasta stereotyyppistä konservatiivista yksityiskoulujen preppaamaa Oxford-opiskelijaa. Onnekseni pelot olivat turhia, ja vaikka niitä stereotypioiden ruumiillistumiakin on, ovat kaikki älyttömän ystävällisiä.
Asun täällä siis Balliol-collegessa, ja muutaman päivän perusteella en olisi voinut tehdä parempaa valintaa kuin hakea tänne. Meillä on niin kutsuttu Junior Common Room (JCR), joka on yleinen hengailualue sohvilla ja pöytätenniksellä, missä on myös niin kutsuttu Pantry, eli opiskelijoiden ylläpitämä pieni kahvila. JCR:n alakerrassa on myös Oxfordin ainoa täysin opiskelijoiden ylläpitämä baari, joka on myös kuulemma kaupungin toiseksi edullisin. Ainakin näin ensimmäisellä viikolla JCR on koko ajan täynnä ihmisiä, ja vanhempien opiskelijoiden mukaan Pantry pitää huolen siitä, ettei JCR ole koskaan ihan tyhjänä. Yksin ei siis koskaan tarvitse olla.
Tällä viikolla on myös järjestetty vaikka ja mitä erilaisia tapahtumia, joiden ainoana tarkoituksena on tutustua uusiin ihmisiin, esimerkkinä maanantai-illan maalibileet, joista kävelimme yhdessä takaisin collegeen yltäpäältä Shrekin rään näköisen nesteen peitossa, ja tämän aamun Oxford-suunnitus, jonka päätteeksi tungimme kahdeksan hengen porukalla punaiseen puhelinkoppiin. Tänään illalla tapaamme myös akateemiset tuutorimme, joiden kanssa istumme Freshers’ dinnerillä. Kaiken tähän asti oppimani perusteella täällä professorien ja opiskelijoiden suhteet ovat aika läheiset ja rennot, mutta silti vähän jännitän tätä iltaa. Tuutoreiden joukossa on nimittäin tuttuja kasvoja viime joulukuun haastatteluista, ja pelkkä niiden muisteleminen tuo mieleen haastatteluajan älyttömän jännityksen. Toisaalta on ihan mieletöntä päästä puhumaan alansa maailman huipuille, joten paras nyt niellä jännitys ja yrittää keksiä mitä smart casual käytännössä tarkoittaa.
