”Hi, I’m Miina from Finland.”

Niin olen tottunut esittelemään itseni viimeisen kahden vuoden ajan. Nyt se tuntuu vähän hölmöltä ja riittämättömältä, eli avataanpa sitä vielä vähän lisää.

Olen siis edelleen Miina, 18-vuotias vastavalmistunut helsinkiläinen. Tykkään maitokahvista, feminismistä, Saimaasta, pöydillä tanssimisesta ja sunnuntaibrunsseista. Itken elokuvateatterissa ja lentokentillä, ja nauran vähän kaikelle.

Elokuussa 2013 pakkasin elämäni matkalaukkuun ja hyppäsin elämäni seikkailuun; lähdin Suomen Kulttuurirahaston UWC-stipendiaattina kahdeksi vuodeksi UWC Atlantic Collegeen Etelä-Walesiin. Vietin kaksi vuotta ahertaen IB-tutkinnon parissa koulussa, joka tavoitejulistuksessaan takaa taistelevan maailmanrauhan ja kestävän kehityksen puolesta, ja elin osana 90 kansallisuutta edustavaa yhteisöä. Arki oli rakastuttavaa ja vihastuttavaa vuoristorataa, joka jätti pysyvät jäljet.

Walesista käsin kirjoitin enemmän ja vähemmän tunnollisesti blogia Pöllöpostia. Pöllö on nyt mun osaltani kuopattu, sillä kaipasin uutta ja freesiä alkua. Mun elämä tuntuu nyt olevan käännekohdassa; pienen elämäni suurin unelma on nyt jo takanapäin, ja syksyllä lähden seuraavaan seikkailuun. Palaan sumuisille saarille Brittilään, mutta tällä kertaa Englannin puolelle Oxfordin yliopistoon lukemaan oikeustiedettä. Tämä kesä kuluukin jännittäessä tulevaa, valmistautuen ja rentoutuen ennen seuraavaa koitosta. 

Tässä blogissa haluan kymrinkielisen nimen mukaan hidastaa keskellä hektistä elämää ajattelemaan, fiilistelemään, jakamaan ja kertomaan ulkosuomalaisuudesta, matkustamisesta, opiskelusta ja kaikesta siitä mikä tuntuu tärkeältä. Croeso i Araf!

Kuvat ProudtobeJo.