Start of Hilary

Nyt on kulunut viikko siitä kun palasin Oxfordiin (ja aika monta viikkoa siitä kun viimeksi kirjoitin, mutta tällaista sattuu), ja siitä huolimatta että olin lomalla melkein yhtä kauan kuin syksyllä Oxfordissa, on arkeen ollut helppo sujahtaa takaisin.

Meillä on täällä vuodessa kolme lukukautta, eli tämä nyt alkanut, Hilary, loppuu vähän ennen pääsiäistä. Tämä on ykkösvuoden oikislaisille kaikkein tärkein lukukausi ensimmäisen parin vuoden aikana, sillä maaliskuussa meillä on moderations eli mods, eli käytännössä ykkösvuoden kokeet. Meille ei siis suvaittu pehmeää alkua, vaan perjantaina oli ensimmäinen tentti, tänään iltapäivällä yhden esseen deadline ja torstaina vielä toisen. Pienistä paineista huolimatta oon kuitenkin aika innoissani tulevista viikoista, koska aloitettiin juuri kauan odotettu rikosoikeuden kurssi. Koska joululoma tuli vietettyä enempi sohvalla How to Get Away With Murder –sarjaa tapittaen kuin kirjojen parissa, oon aika innoissani lukenut esimerkkicaseja ja keksinyt niistä omia variaatioita lakilegendojen ryhmächatissa.

Lukemisen lisäksi tähän viikkoon on kuulunut onneksi muutakin. Hankin vihdoin brittiliittymän, opin juomaan mustaa kahvia (ja syksystä poiketen myös nauttimaan siitä) ja annoin paikallisten maistaa Salmaria (reaktiot vaihtelivat sylkemisestä lievään irvistelyyn). Ihan äskettäin palasin Amnestyn ensimmäisesti tapaamisesta, missä tapasin taas ihan mahtavia uusia tyyppejä ja sain taas motivaatiota olla mukana societyissä. Amnestyn lisäksi oon kansainvälisten suhteiden societyn komiteassa, ja käytiin silläkin porukalla istumassa alkuiltaa pubissa viikonloppuna. Tajusin nyt lomalla miten sekavalta arki tuntui viime syksynä, ja päätin tänä keväänä opetella vähän ajanhallintaa. Tahdon kuitenkin olla monessa mukana ja harrastaa viime syksyä enemmän liikuntaa (koska lievittääkö mikään stressiä yhtä hyvin kuin peban sheikkaaminen zumbassa? tuskin), mutta koska akateemisetkin tavoitteet ovat korkealla, täytyy pitää kalenteri kovassa käytössä.

Olin oikeastaan aika yllättynyt siitä, miten kiva tänne oli palata. Oli ihanaa olla Suomessa lomalla, mutta sitä muistaa miten onnekas onkaan, kun lähteminen on surullista mutta saapuminen saa hymyilemään.