Tasapainoilua
Niin alkoi marraskuu, neljäs akateeminen viikko, ja kalenteri on yhtä täynnä deadlineja, tapahtumia ja luentoja kuin ennenkin. Tuntuu vähän siltä, että arki täällä on jatkuvaa tasapainottelua esseiden ja sosiaalisen elämän välillä, ja viime viikonloppu kuvasti sitä aika hyvin.
Perjantaina kävin elämäni ensimmäisillä sitseillä eli Scandinavian Societyn järjestämillä Sittningeillä! Oli ihan mielettömän hauskaa, tapasin aivan mahtavia ihmisiä, niin suomalaisia, muita pohjoismaalaisia kuin niin kutsuttuja ’Scanfaneja’ muualta, lauloin juomalauluja siansaksaa muistuttavalla ruotsilla ja tanssin melkein aamuun asti.
Walesissa mulla ei koskaan ollut suurta tarvetta viettää aikaa muiden suomalaisten tai pohjoismaalaisten kanssa, vaikka mulla olikin hyviä kavereita Norjasta ja Ruotsista. Ajattelin aina, että on jotenkin hölmöä ajatella, että olisi automaattisesti paljon yhteistä jonkun kanssa vain siksi, että sattuu olemaan samasta maasta. Se, että puhuu samaa kieltä, ei tarkoita sitä, että olisi jotain puhuttavaa. Täällä Oxfordissa on kuitenkin ollut kiva tavata pohjoismaalaisia, ihan jo siksi, että meitä on täällä paljon enemmän (ensimmäisenä vuonnani Walesissa suomalaisia oli mun lisäksi yksi) ja siksi kaikki tapahtumat ovat hauskempia, sekä ihan siksi, että on välillä väsyttävää olla ainoa kansainvälinen kummajainen pelkkien brittien joukossa.
Perjantai meni siis tosi iloisissa tunnelmissa, minkä jälkeen oli hyvä herätä lauantaiaamuna tajutakseni, että Rooman imperiumin esineoikeuden esseen deadline oli sunnuntaina enkä ollut kirjoittanut vielä sanaakaan. Hups. Fiksumpi olisi ehkä hallinnut ajankäyttönsä paremmin, mutta toisaalta kuka ei haluaisi istua lauantai-iltana valomerkkiin asti kirjastossa vain kiiruhtaakseen toiseen 24/7 kirjastoon? Inspiraatiota toi ikkunasta sisälle kantautunut musiikki, nauru ja juomalaulut collegen Halloween-juhlista.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain esseen valmiiksi ja ehdin vielä illalla falafelille parin kaverin kanssa, auttamaan mun Walesin ykkösvuotista historian esseen kanssa, suunnitella koko yliopiston kattavaa vasemmistohenkistä kattojärjestöä, ja viettää collegen tyttöjen iltaa pubissa. Tällaista tää tuntuu olevan päivästä toiseen; kamala kiirettä ja viipotusta paikasta toiseen, satunnaisesti stressaavaa ja turhauttavaa, mutta suurimmalta osin tosi mukavaa.
(Vika kuva © Scandinavian Society)