Winter time

 

 

 

” Taivas oli melkein musta, mutta lumi oli kuutamossa kirkkaan sinistä. Meri nukkui jään alla ja mullassa juurien välissä kuorsaavat pienet mönkiäiset, uneksivat keväästä”  Taikatalvi. Tove Jansson.

Talvi. Se on mennyt nopeasti. Tai en tiedä, tuntuuko se vain siltä. Välillä kyllä toivoi, että voisi muumien tavoin vaipua marraskuun pimeänä iltana talviunille ja herätä maaliskuun keväisen auringon lämmittämään aamuun.

Lunta. Lunta. Lunta. Lumi, joka aamuisin oli haudannut auton näkymättömäksi, sai kiroamaan. Kaikesta kiroamisesta huolimatta oli kyllä ihanaa että lunta oli. Se toi valoa pimeyteen. On kyllä saanut viettää mukavia talvipäiviä luonnossa. Sain uuden talviharrastuksenkin. Laji jota olen aina vihannut, lapsesta saakka. Iän myötä näköjään mieli saattaa muuttua. Ehkä kärsivällisyyttä on enemmän ja tahtoa. Hiihto. Harmittaa kyllä että ladut taitavat tällä viikolla sulaa vetenä maahan.

Mutta toisaalta olen jo super innoissani että kevät tekee jo tuloaan, päivät pitenevät ja aurinko lämmittää. Kengät ovat litimärät ja koira kun kuralammikkoon pulahtanut. Ihanaa. 

Tänä talvena saareen ei päästy. Ei jäät tulleet kantaviksi. Liikaa lunta ja lämpömittarin sahaamista edestakas.

Nyt odotellaan että aurinko ja tuuli avaavat meren ja pääsemme pakkaamaan pienen soutuveneemme. Soutamaan läpi keväisen meren ja puikkelehtia jäälauttojen välissä. Pääsemme näkemään miten talvi on kohdellut pientä saartamme.

Kalastusta. Kesän suunnittelua. Ihmettelyä ja ihastelua. Puhtaan meri-ilman hengittämistä.

Lokkien kirkumista. Sorsia, jotka jahtaavat laiturilla meitä nälissään.

 

Ihanaa kevättä kaikille. 

 

xxx Heidi@