…OLI SE KOTI MISSÄ TAHANSA.
Täällä ollaan, Leedsissä viimeinkin. Kahden viikon aktiivisen etenemisen ja jatkuvan uusiin paikkoihin saapumisen ja tutustumisen jälkeen tuntuu melkein tylsältä olla nyt vain aloillaan. Melkein. Toisaalta en todellakaan ikävöi raskaan rinkan raahaamista paikasta toiseen tai lähes joka-aamuista paniikinomaista pakkausprosessia.
Leedsissäkin jouduimme asumaan erilaisissa hostelleissa ja hotelleissa ensimmäiset neljä yötä. Asunnon löysimme siis loppujen lopuksi aika nopeaa marssimalla vain muutamaan asunnonvuokraustoimistoon kyselemään. Asuntomme sijaitsee ydin-Leedsin ulkopuolella, Headingleyssä, josta on matkaa yliopistolleni kolmisen kilometriä. Ei siis mikään mahdoton matka (paitsi kun päätimme kantaa ostamamme pyörän suuressa pahvilaatikossa keskustasta kotiin :D). Toki asuntomme voisi olla paremmalla paikalla ja paremmassa kunnossa (etenkin kylpyhuoneen surkeat eristykset ja lattiakaivon puuttuminen saavat suomalaisiin standardeihin tottuneen kauhistumaan) ja hintakin on aika jäätävä, mutta onpahan viimeinkin oma paikka, minne järjestellä tavarat. Onneksi asuntovälitystoimistolle kävi, että maksoimme koko vuokran kerralla etukäteen, sillä muuten olisimme tarvinneet brittiläisen takaajan.
Ennen asunnon löytymistä ehdin jo kokea muutamat epätoivon tunteet, sillä tuntui siltä, ettei yksikään vuokraaja halunnut näin lyhytaikaista vuokralaista. Lisäksi jokainen ho(s)tellissa vietetty yö sakotti mukavasti kukkaroa, Leedsissä kun ei ole halpoja retkeilymajoja. Mutta yhteensä näitä tuli siis vain neljä. Ensimmäiset kaksi yötä yövyimme kodikkaassa hostellissa, jota pyöritti suunnilleen meidän ikäinen mukava poika. Valitettavasti paikassa ei ollut vapaita huoneita pidemmäksi aikaa, joten varasimme seuraavaksi yöksi huoneen halvimmasta löytämästämme hotellista, joka osoittautuikin sitten erään intilaistaustaisen perheen piharakennukseksi 😀 Perhe oli tosi mukava ja huone viihtyisä, joten ei valitettavaa. Lisäksi perheen isä, ankarannäköinen turbaanipäinen vanhempi mies tarjosi meille saapuessamme tuoremehua ja kyydin keskustaan. Viimeisen hotelliyön otimme tylsästi ihan perus hotellista.
Nyt olemme asuneet noin viikon asunnossamme, joka on aika perus brittiläistalo: kapea ja korkea ja jyrkkäportainen. Jaamme siis asuntomme yhteiset tilat (keittiön ja olohuoneen) kahden muun huoneen asukkaiden kanssa, mutta jokaisella huoneella on oma kylppärinsä. Asunnossa on pieni remontti meneillään, joten muut asukkaat eivät ole muuttaneet vielä sisään. Kunnollista nettiyhteyttä meillä ei vielä ole, sillä sen hankkiminen vaati brittiläisen pankkitilin avaamisen. Pärjäilemme kutenkin ihan hyvin kännykkään ostamallamme prepaid-netillä.
Ensimmäisen viikon aikana on riittänyt aika paljon touhua: olemme tutustuneet alueeseen, ostelleet perus keittiötarvikkeita ynnä muita, hankkineet pyörät, käyneet kirjastossa hankkimassa kirjastokortin, käyneet avaamassa brittiläisen pankkitilin, hankkineet nettiyhteyden ja brittiläisen puhelinnumeron, tehneet sopimukset sähköstä, kaasusta ja vedestä, etsineet lähistöltä kuntosalin ja hoitaneet kulkukissaa 😀 Tämä mustaturkkinen pikku ystävä marssi yhtenä päivänä ja maukui ruokaa. Hellämielisinä sorruimme sitten ostamaan kissanruokaa, ja nyt pikku-Miiku (kyllä, nimesimme sen jo!) käytännössä asuu pihassamme, kaatopaikkaa odottavassa sohvapinossa. Yritin kysellä paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä apua kissan kodin löytämiseen, mutta heillä on kuulemma niin paljon kissoja suojassa, etteivät he voineet kuin ehdottaa mikrosirun etsimistä. Niinpä siis marssimme tänään lähieläinlääkärillemme, selitimme tilanteen ja saimme lainaan kissankuljetuslaatikon. Miiku on niin ystävällinen ja mukava kissa, ettei sen eläinlääkärille vieminen ollut kovin vaikeaa, mutta valitettavasti lääkäri ei löytänyt mikrosirua. Hän ehdotti, että jaamme lähiseudulle ilmoituksia löydetystä kissasta, ja jos se ei auta, otamme eläinsuojiin yhteyttä. Täytyy vain toivoa, että koti löytyy.
Ensi viikon maanantaina yliopistoni jo alkaakin, ja täytyy sanoa, etten ole ollut koulun alusta vähään aikaan yhtä innoissani 😀 Sovin huomiseksi tapaamisen muiden vaihtareiden kanssa, eli hiljalleen pääsee sosialisoimaan muidenkin kun Laurin ja Miikun kanssa (ei sillä, että niiden seurassa olisi mitään vikaa). Kaikki tapaamamme ihmiset ovat tähän menneessä olleet tosi mukavia ja ystävällisiä, ja olemme saaneet monilta kehuja hyvästä englannin kielitaidostamme. Paikallinen murre on kuitenkin vaatinut totuttelua, eikä vanhempien, vähänkoulutettujen miesten nopeasta puheesta meinaa aina saada selvää. Lisäksi myyjien käyttämät ”darlingit”, ”lovet” ja ”sweetheartit” (’There you go, love’, ’Would you like a bag with that, sweetheart?’) vaativat totuttelua 😀
Mutta nyt tutimaan, että huomenna jaksaa lähteä vajaan kymmenen kilometrin päähän Ikeaan etsimään juustohöylää. Sellaista ei jostain syystä myydä missään kaupassa. Eivätkö britit höylää juustoaan?
ÖITÄ.
Ulkoa vähän karunnäköinen, mutta sisältä ihan kotoisa, vaikka remppa onkin vielä hieman kesken 🙂
Kuningatar Victoria vieraili Leedsissä 1858 kaupungintalon avajaisissa. Löydettiin iltakävelyllä puistosta samaisen kaupungintalon pylväikkö.
Samalla kävelyllä löydetty upea kirkko
