”Apua,

noi puhuu mulle!” Meidän ei tarvinnut kauaa palloilla rinkat selässä ja kartta kädessä Tukholman keskustassa, kun eräs mies jo kysyi meiltä ruotsiksi ja englanniksi tarvitsemmeko apua. Ujo suomalainenhan vallan hämmentyi tällaisesta kyselystä, eikä saanut muuta suustaan kuin ”No thanks, we’re fine!”. Reaktioni tekee sinänsä vielä naurettavammaksi se, että olen kieltenopiskelija, joka samaisena päivänä sai kuulla päässeensä opiskelemaan sivuaineena myös ruotsia. Kommunikaation pitäisi siis sujua, periaatteessa. No, jonkunhan tuolla maailmalla täytyy vahvistaa stereotypiaa tuppisuisista suomalaisista.

Pääsimme siis viimeinkin lähtemään odotetulle, stressatulle ja jännitetylle matkallemme halki keski-Euroopan ja kohti Iso-Britanniaa. Maanantaipäivä kului nopeaa maanisen asunnonsiivouksen ja rinkkojen sisällön tarkastuksen ja uudelleentarkastuksen siivin. Illalla täytyi vain lopulta uskaltaa sulkea asunnon ovi, vaikka avaimemme oli sisällä. 

Viking Grace oli maanantailähdössä täynnä lähinnä eläkeläisiä, mutta se ei meitä haitannut. Laivalla emme tehneet juuri muuta kuin syöneet eväitämme ja juoneet pari Tax Freestä ostettua juomaa. Herätys olikin seuraavana aamuna aikaisin, sillä laiva saapui Tukholman satamaan puoli seitsemältä. Tässä vaiheessa saimme huokaista helpotuksesta: poistuminen laivalta onnistui hyvin muun väen joukossa, eikä lippuja tarkastettu millään lailla, niin kuin olimme toisaalta arvelleetkin.

Olimme siis päättäneet viettää Tukholmassa vain yhden päivän ja yhden yön, sillä sinne pääsee niin helposti käymään jatkossakin. Päivä oli kaiken kaikkiaan todella pitkä ja sateinen. Ilma oli viileä ja rinkat painoivat inhottavasti olkapäitä. Emme siis heti tajunneet, että voimme viedä matkatavaramme hostelliimme, vaikka olimmekin ilmoittaneet saapumisajaksemme vasta illan. Tämän oivalluksen ja sateen laantumisen myötä loppupäivä kului mukavammin. Kiertelimme Tukhoman keskustaa, kävimme syömässä hampurilaisannokset ja ihmettelimme, miten Ruotsissa on vaan niin paljon upeampia rakennuksia.

Varaamamme hostelli ei ollut kovin kummoinen. Vaikka se olikin perussiisti, oli kokonaisilme nuhjuinen. Lisäksi jaoimme kuuden hengen dormimme neljän pitkälle yöhön seikkailevan miehen kanssa. No, kyllä siellä yhden yön nukkui. Aamulla kävimme nopeaa hakemassa evästä läheisestä Hemköpistä (Sokosta vastaava kauppa) ja suuntasimme rautatieasemalle. Luvassa oli viiden tunnin matkapahoinvointinen reissu Kööpenhaminaan.

Siitä lisää huomenna 🙂