Rakennetaan siltoja!

Arjen Henki By Inga S.

Tämän blogin taustalla on kertoa ihmisille kuinka itse yritän omassa arjessani rakentaa siltaa länsimaisen elämäntavan ja idän viisauden välille. Uskokaa vaan, tämä aihe on kuuuuuma peruna ja tuntuu että omassa ystäväpiirissänikin on paljon niitä jotka pitävät tätä täytenä humpuukina ja  niitä jotka ovat kaikella rakkaudella täysin hörhähtäneitä (pilke silmäkulmassa kirjoitettuna), sekä näiden välille itsensä luokittelevia.

 

Uskon että ihmiselle on asetettu tarkoitus elää maailmassa maallista elämää, käyttäen apukeinona ja tukijoukkona henkisyyttä ja henkimaailmaa. Jos uskomukseni mukaan sielun vaellus on totta, olisi loogista ajatella että ihmisen muotoon tullaan uudestaan ja uudestaan oppimaan jotain tästä maallisuudesta! Ihmisenä ei voi lähtökohtaisesti elää astraalitasolla, mutta sitä paikkaa mistä on alkunsa saanut ei pitäisi myöskään unohtaa. Mihin tällä pyrin on se, että ota vastaan best of both worlds. Rakenna silta ihmisenä olemisen ja sieluna olemisen välille. Ja ole näin isompi kuin luulet ehkä olevasi! <3

 

Minusta on ihanaa että henkisyys ja rakkaus uskontona on saanut viime aikoina paljon enemmän tilaa mediassa ja varsinkin somessa. Se ei ole enää niin tabu, eikä minuakaan luultavasti polteta roviolla näistä puheista. Hah. Mutta aina voi tarkastella omaa suhtautumistaan. Oletko sitä mieltä että tämä henkisyys asia on täyttä huuhaata? Miksi suurin osa maapallon väestöstä sitten uskoo johonkin voimaan joka on meitä isompi. Miksi niin moni uskoo jos siinä ei olisi MITÄÄN perää? Monet asiaan skeptisemminkin suhtautuvat saattavat sanoa siltikin uskovansa johonkin suurempaan voimaan mutta eivät vain osaa selittää mihin. Tällainen usko on mielestäni aika sisäsyntyistä ja ihmisyyteen läheisesti liittyvää.

 

Pahimmanlaatuinen puunhalailija (yep, minä!) helposti linnoittautuu omiin piireihinsä mukavuusalueelle missä saa olla oma itsensä pelkäämättä kritiikkiä kanssaeläjiltä tai valitsevat ehkä yksinäisyyden herkkyydessään menemällä ”piiloon” epähenkistä yhteiskuntaa. Tai valitsevat hiljaisuuden ja omasta elämänfilosofiastaan puhumattomuuden. Elääkö silloin rehellisenä itselleen? Toteuttaako silloin sitä sielun suunnitelmaa mikä sinun varalle on laadittu? Voi olla että vastaus on kyllä, mutta itselleni tullut vahva viesti elämäntehtävästäni on saattaa muitakin ihmisiä kuin itseni tietoisemmaksi heidän omasta sisäisestä voimastaan. Ehkä siellä lukijapuolella olisi joku samoiten ajatteleva tai joku jolle näistä ajatuksista heräisi hyvää päänsisäistä debattia?

 

Edustitpa kumpaa äärilaitaa tahansa voi sillä että hieman venyttää ja laajentaa käsitystään olla hyödyllisiä vaikutuksia. Esimerkiksi luottamuksen lisääntyminen elämään, empatiakyvyn lisääntyminen tai avoimuuden seurauksena tuleva yhteenkuuluvuuden ja yhdessä kokemisen tunne. Toisin sanoen rakkauden lisääntyminen arkeesi. Ketäpä nyt haittaisi jos rakkautta olisi vähän lisää tässä maailmassa! Rakenna siltaa musta-valkoisuudesta harmauteen! (Grey is new black!)

 

Henkisyys ei esimerkiksi minulle tarkoita sitä että pitäisi olla koko ajan meditoimassa, manifestoimassa tai rukoilemassa. Näitä voi tehdä sen verran että herkistyy itsensä kuuntelemiselle ja kun sieltä ”toiselta puolelta” tulee jotain tärkeää infoa niin sen tajuaa ottaa vastaan!

 

Muistatteko Eat, pray, love –elokuvan tai kirjan? Siinä päähenkilö matkustaa Italiaan nauttimaan ihmisenä olemisesta, Intiaan etsimään henkistä puoltaan ja Balille yhdistämään ne molemmat puolet yhdeksi kokonaisuudeksi.

 

NOTE TO MYSELF: Ole Bali. Ihminen ja henkinen olento samassa paketissa.

 

 

Kommentoi