Ihana kamala some

Blogini päivittämisestä on vierähtynyt tovi. Ruuhkavuodet tekevät tehtäväänsä ja on ollut pakko priorisoida asioita. No tämä aihe kuitenkin on pyörinyt mielessäni pitkään: Some ja vanhemmuus

Olen miettinyt paljon somea ja vanhemmuutta. Kuulun useampaan facebookin vauvaryhmään ja olen häkeltynyt keskustelukulttuurista, joka siellä vallitsee.

Olen saanut vertaistukea mutta myös ihmetellyt ja kauhistellutkin keskusteluja, joita on siellä käyty. On tullut kiistoja erilaisista asioista kuten soseiden aloituksesta ja vauvan vaatetuksesta. Jotkin seuraamani kommentit ovat olleet hyvinkin hyökkääviä, miksi? Ymmärrän auttamisen, tiedon jakamisen ja neuvot, mutta jos joku ei niitä halua kuunnella niin ei se oikeuta silti lähteä ihmistä haukkumaan. Itse seuraan melko tarkkaan suosituksia ja luotan tutkimustietoon mutta en koe silti oikeudekseni ruveta haukkumaan äitejä/isiä jotka tekevät eri tavalla. Vauvaryhmien tarkoituksena on mielestäni olla vanhempien tukena, ei niin että niiden johdosta kokee olevansa huonompi vanhempi. 

Toinen asia, mistä keskustelimme hyvän ystäväni kanssa on tuo ihmisten mittaamiskulttuurimme. Somessa tämä näkyy myös ”meillä osataan sitä, tätä ja tota. Meillä lapset nukkuvat yksin omissa sängyissään ja ovat niin reippaita ja pärjäävät hienosti. Okei, hieman kärjistettyä mutta miksi on kokoajan mitattava, mitä joku osaa tai ei osaa? Saisiko lapset olla lapsia, kun ovat kuitenkin ihan pieniäkin vain hetken. Meillä on esimerkiksi 2v. taaperomme kanssa edelleen perhepeti, josta olen saanut kuulla ikäviäkin kommentteja. Mihin unohtuu läheisyys? Mielestäni jokainen lapsi saa kehittyä omaan tahtiinsa, mutta paljon ei voi pieleen mennä kun antaa sitä rakkautta ja läheisyyttä vaikka sitten esim. Se pottailu on viivästynytkin.