Maalla asumisen hyvät puolet

Jätin otsikkoon laittamatta huonot puolet, koska en koe sellaisia olevan asuessani maalla. Vaikka kylälle on lähes 30 km matkaa ja työmatkakin on päivittäin edestakaisin lähes 90 km.

Se, että saa olla omassa rauhassa, tehdä omia juttuja ja vaikka pihahommia yömyöhälle asti ketään häiritsemättä on parasta. Ja maisemaa jonka näkee viimeisenä illalla nukkumaan mennessä sekä aamulla heti herätessään ikkunasta, ei voita mikään. 😍

Jotenkin vapaapäivinäkin osaa rentoutua ihan eri tavalla. Turhaan ei kehtaa kauppaankaan lähteä ajamaan. Työpäivän jälkeen on ihana ajaa kotiin kaikessa rauhassa ja miettiä matkalla työjutut.

Moni edelleen kauhistelee meidän ratkaisua muuttaa tänne ”korpeen”. 😄 Uskallan väittää sen ratkaisun olevan yksi parhaimpia elämässä tähän asti. Lähihoitajana minulla on paljon arkivapaita, se tarkoittaa sitä että vietän paljon aikaa keskenään koirien kanssa.

Ei sitä turhaan sanota että maalla sielu lepää, kyllä se paikkaansa pitää. On helpompi hengittää, asioita tulee mietittyä paljon ja ihan eri tavalla. Tavallaan huolet ei tunnu niin suurilta, arvostaa tätä ympärillä olevaa luontoa ja kaikkia mahdollisuuksia mitä voi tehdä ihan kodin nurkilla.

Mutta jos ihan pakko on jotakin huonoa keksiä, itselle talvi on hankalaa aikaa pimeyden takia joka väsyttää hirmuisesti. Silloinhan sitä nukkuisi mielellään pidempään kuin nousisi klo 05:20 aamupuuron tekoon, eikä ikkunastakaan näy nättiä maisemaa vaan pilkkopimeää. 😄

Ja toki aina on huomioitava sää, talvella saa välillä varata enemmän aikaa matkaan. Onneksi pystyy valitsemaan kahden reitin välillä aina sään mukaan, toinen on hiekkatietä ja toinen asfalttia.

Ensi postauksessa kerron miten minun vapaapäivät kuluu täällä kaukana kaikesta. 🤭